Poijes

Jää hyvin, Adelaide.

Mieleen jäi Eddie Irvinen pienet kädet, ruutumainen kaupunkisuunnittelu sekä suomen kesää lähentelevä epävakainen sää.

Kohti uusia seikkailuja.

Se on rikos

Mitä mieltä?

Onko Suomessa

Voitteko kertoa

1) Millainen sää siellä on?
2) Maistuuko se?
3) Miksi/Miksi ei?
4) Millainen olisi parempi?

Luonto kiittää luonnonystävää. Kiitos.

Kuvia maailmalta

Aamupala










Surfers Paradise










Adelaide










Barossa Valley

Uutiset, sää ja mää

Loma tuli lusittua ja paluu kotoiseen Adelaideen sujui sateisissa merkeissä. Aurinkoa on odoteltu, mutta pätevät pilviverhot blokkaavat inkojen jumalan merkittävissä määrin.

Ens viikon jälkeen maisema vaihtuu Melbourneen jouluksi ja uusi vuosi vietetään sitten johnain aivan muualla.

Minä juon nyt kahvia.

Kontrasti

Siina missa Kultarannikolla aurinko hohkasi taydella temmolla, Adelaidessa ropisi kuin esterista konsanaan.

Tanaan satoi koko paivan melkein. Eihan tallainen ole laitaa lain.

Mutta teilla on siella pikkujoulut nyt. Hauskaa pitakaa te.

Lomalle lomalta

Nyt kun on ollut hetken lomalla, niin oli hyva ottaa pieni irtaantuminen ja lahtea lomalle lomalta. Nyt kun loma on loppu, niin on aika palata takaisin lomalle. Mutta loma, kuten tiedamme, on yleensa raskas, niin tuntuu, etta olisi tilaus uudelle lomalle.

Puuh.

Itsepäisyys

Suomen itsenäisyyttä juhlistin juomalla korealaista viinaa, saksalaista olutta, syömällä kiinalaista ruokaa. Australiassa.

Jottei juureet unhoottuusi.

Mitäs tytöille?

Kasvatin parran. Taikka ihan itekseen se. Ei siinä apuja.

Ja sitten leikkasin sen poijes. Mentiin kuppilaan kahville ja myymälätäti kysys, että mitäs tytöille? Jajatkoipikapikaajotainmuuta. Keskeytin ja kysyin, että kysyitkö ihan oikeasti, että mitä tytöille. Helähti punakaksi, hyppäsi kaulaan ja pyyteli anteeksi.

Nauroin ja totesin maan tapaan: "No worries, mate"

Illalla vietin tovin peilin ääressä. Ja mietin.

Katukuva

Kirjasto meni rikki. Harhailin hetken kone kasissa ympariampari. Lopuksi koto lahella katukaytavalla langattoman loysin.

Sittemmin istahdin kahville laheiseen kiskaan ja hoisin internetin sielta kasin.

Rajoittua toimintaa latailujen suhteen. No hoh.

Jiu jitsu

Kyllä, olen kiinnostunut oppimaan jiu jitsua.

Loppumaailman uni

Unista kertominen on vähän kuin (keksi tähän itse joku nokkela sutkautus).

Vaan kerrankos sitä. Oli sellainen Cloverfield tyylinen kaaos, höystettyä vedestä nousevilla ufoilla tyyliin Maailmojen sota. Lentävä ystäväni raahasi minut turvaan jonnekin, missä kuitenkin oli Usvasta tulleita mörköjä.

Vähän ennen loppua patistelin sirkuksen lihavan leidin keittämään kahvit, koska aavistelin, että pian saattaisi iso pommi jysähtää.

Ja sittenhän se tosiaan.

Itse tosin selviydyin suojaamalla kasvoni käsillä korkeassa polviasennossa. Ison mölyn jälkeen oli aavikkoista, mutta jo hetken kuluttua paukahti uusi pommi. Lähempänä.

Saa nähdä jatkuuko ensi yönä.

Kylymä

Luulin, että kesä. Ja ne kärpäset.

Vielä mitä, hyvä ettei pakkasta. Takit päälle, kengät jalkaan. Sormikkaitakin melkein eilen.

Vaan tänään paistaa täydeltä terältä. Näin totesi aamulenkki.

Entäs oikea batman?

Mielenkiintoinen artikkeli, jonka löysin Mielenkiinnottomalta.

Netti vai ei

Ostin internetin. Sellainen samanlainen mokkula se kai, kuin siellä Suomessa. Täällä tosin maksetaan etukäteen könttä siirrettävästä datasta. No, olkoon. Meilit vaan äkkiä ja sitä rataa.

Vaan mitäs persettä? Ei toimi, mokoma. Takaisin pisteeseen ja asiakaspuhelimeen. Jännä, ääneksi kyselee mitä asiakas tahtoo ja avainsanoista sitten tunnistaa ja ohjaa oikeaan paikkaan. Ja lopuksi ihan oikeaan paikkaan perille.

Jossa sitten todetaan, että ei ompputietokoneille.

Huomenna toivottavasti myyn internetin takaisin samaan hintaan hälle keltä ostin.

Budjetti reissuun

Laskekaa ensin joltisenlainen budjetti. Sitten lisätkää siihen semmoinen +10-15 prosenttia. Varmuudeksi.

Sitten laskekaa, että kengät menee paskaksi, housut ratkeaa kriittisesti ja paidat värjäytyy pinkiksi. Majoituskin voi maksaa odotettua enemmän ja välillä voi olla nälkä.

Sitten voi olla melkein ehkä kutakuinkin jees. Liian helppoa ei saa olla.

Pilveä

Ei, ei just nyt kiitos.

Mutta niin vaan tämän päivän rantareissu siirtyi, koska pilvinen taivas. Sen sijaan tutustuin kaupunkiin köpötellen ympäriinsä. Korealaisiin serkkuihinsa nähden tässä kylässä ei ilmeisesti muuta olekaan kuin puistoja. Adelaidessa oli siis sedän sijainti.

Ja joki.

Kesä ja kärpäset

Älkääs nyt.

Siinä missä suomen surriaiset keskittyvät pörräämään kohteliaan etäällä ja tekemään täsmähyökkäyksiä kohteisiinsa, australian serkut lentävät täydellä voimalla silmiin, korviin, nenään ja suuhun. Saatana!

Turvallinen

Kävely halki kaupungin ja majapaikkaan mars. Vajaa pari tuntia myöhemmin ja takaisin etsiskelemään asioita ja sen semmoisia. Poliisiauto samaisella kadulla. No, niitä kai aina.

Eilen kuulin, että ihan mies oli tapettu samaisella kadulla n. vartti myöhemmin, missä itse tepastelin.

Kotiinkin voi kuolla.

Kaupat kiinni

No tehän tiedätte, jotta kaupat sulkeuvat parhaaseen aikaan kotomaassa. Eli silloin just kun yöllä 23 aikaan pitäisi löytää sukkahousut, ostaa viinaa tai täydentää muonavarastoja, on marketit sulki. Koreassa kaupat näytti olevan melkein aina auki ja siihenkös ihminen tottui helposti.

Nyt taas Australiassa viina ostetaan eri ovenaukaisulla ja kaupat sulkeutuu niinkuin Suomessa. Itseasiassa aikaisemminkin. Hmph.

Pussieläinten luvattu maa

Vajaa vuorokausi syvää pohdintaa, huonoja elokuvia ja aivan liian vähän unta. Viimeinen stintti sopivasti myöhässä ja laskusta ei tullut lasta ei paskaa. Tuuli että milloin eestä ja milloin takaa. Mutta ansaitsipa kapu palkkansa loppuviimeksi.

Aikoinaan Koreassa ei kummasti jännitellyt, vaikka kukaan ei puhunut englantia eikä itse koreaa edes nimeksi. Täällä sitten vastaavasti kävin parissa kaupassa kurkkimassa varpaitani ja toivomassa, ettei kukaan vaan kysy mitään. Englantiahan se, mutta kun en vaan ota tolkkua siitä.

Australian englantia.

Täällä mennään nyt joku hetki sitten. Kyl tää tästä.

14 kuukautta

Ainakin melkein.

Sen verran aikaa on kulunut kun on viimeksi tallannut suomen kamaraa. Vaan aika aikaa kutakin ja matka jatkuu.

Huomenna istahdan koneeseen ja edessä vajaa vuorokausi istuskelua ja ihmettelyä.

Netti katki

Viikon verran ilman netkua. Oireitakin ilmeni. Mutta taas kerran ovelinta oli, etta ensin piti uskoa kaiken maailman selityksiä ja mahdollisuuksia. Sitten kun oli luvattu, niin jalka pysyi maassa ja kas, parin tunnin päästä rok-rok.

Eli linjoilla taas hetken verran ainakin. Sitten toisaalle. Loppuhan tässä on jo käsillä.

Maailma muuttuu

Ennen.

Nyt.

Päivä yöksi

Metrolla matkustettaessa päivä liukui yöksi.

Outo olo pihalle noustessa.

Päivitä blogia

Niin siinä sanotaan.

Mutta kun ei ole mitään sanottavaa.

Eivai? Kerro vaikka kaikista niistä ihanista ihmisistä koreassa, jotka koittavat kusettaa kusettamasta päästyään. Kun ei oikein tahtoisi.

Jutustelin tuossa taannoin ystävän kanssa, joka ihmetteli, että miten vieläkin olen täällä, vaikka kaikki on niin paskaa. Ihmettelin, että eihän. Vaan hokasin, että se viestihän kaikesta viestinnästä välittyy. No, melkein kaikesta.

Onhan täällä toki paljon hyvääkin.

Juuri nyt ei vaan tule mitään mieleen.

SFW

Diesel XXX

Ajattelin irvailla

Tuumasin irvailla tänään joutavia synttäreistä, iästä ja kuolemisesta.

Enpä taida kuitenkaan.

Ollaan hetki hiljaa. Mietitään sitten.

Vuosi täynnä

Viime viikolla sitten tuli vuosi täyteen Korean niemimaalla.

Olo on jotenkin hämmentynyt. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Eihän sen tarvitsisi olla, mutta luulen, että pitäisi.

Seuraava seikkailu lienee jo kulman takana.

Eräs toinenkin merkkipäivä lähestyy. Kiitos kiitos. Nuoriahan tässä.

Hyvin sanottu siellä takana

I am not who you think I am,
I am not who I think I am,
I am who I think you think I am.

Nokkelasti kuutioitu.

Sukkia

Leikin hyvää vaimoa ja siivoilin kevyesti. löysin omituisia vaatekappaleita, jotka myöhemmin tunnistin "sukiksi".

En ole pitänyt moisia jaloissani sitten toukokuun.

Ei vainenkaan, nyt valehtelen kuin korealainen koulun omistaja. Lenkillä tietty on ollut kengissä.

Tiematka

Tiedättekö? Vuosi on kutakuinkin täynnä.

Ei sen kunniaksi, mutta muuten vaan, testattiin amerikkalaisaustralialaissuomalainen yhteistyö vuokraamalla auto ja korelainen GPS. Ensin tielle osui iso-pieni kaupunki, Po hang, jonka ranta oli huonompi kopio kotokaupungin Busanin vastaavasta.

Aamulla, tahi päivällä tarkoitus jatkaa pohjoisempaan, mutta tielle osui pieni kylä nimeltä Kang Gu ja maaginen rapusaari. Ystävällinen ravintolan omistaja ajeli kolmikon tuttavansa luo, josta heltisi vene vuokralle edulliseen hintaan. Pari tuntia kalastusta ulapalla ja takaisin tyhjin käsin. Seuraavaksi motellin metsästys ja paluu ystävälliseen ravintolaan. Tai lähinnä tarkoitus. Vaan setä olikin laittanut kiskan kiinni. Harmillista, koska rapuillallinen olisi syötävä, ja mielellään sen rahan olisi pistänyt "tuttavan" putiikkiin. 120.000 wonia kuitenkin meni toiseen paikkaa, jolla 3 miestä söi rapuja ja raakaa kalaa. Ehkä tyyristä, mutta maittavaa. Tämän jälkeen ruokalepo, eli tepastelua seuraavaan paikkaan, jossa korealaista riisiviinaa makkolia ja dong dong juuta. Pöydässä myös pokeria sekä arvioivien silmäysten kohteena olemista. Myöhemmin illalla pieni episodi, jonka jälkeen takaisin motellille, revanssi pokerissa sekä pari tuntia unta.

Maanantaina illaksi kotiin.

Kunnioitettu johtajanne

Sairastaa?

Hampaat

Hampaat ovat kivat suussa ja ehjina.

Vaan siina mina olin, kahvia horppimassa Wittgensteinista keskustellen, kun havahduin, jotta miksi kahvissani on sokeria, jota en ole sinne pistanyt. Tarkempi tutkiskelu osoitti, etta sehan on pala hammasta. Ja viela tarkempi tutkaaminen, etta sehan on omasta suusta. 

Peili paljasti seksikkaan kolon hampaassa, mutta paatin jattaa moisen hydyntamatta ja suuntasin seuraavana paivana hammaslaakariin. Kun niita vakuutuksia ei vielakaan ole, niin kateisella kompensoin herran ajan ja vaivan. Nyt hymy on kuin vanha ja maksoi kokonaista 70.000 wonia. Suomeksi se on n. 50 ekua ja sen verran taitaa laakarit velottaa jos kehtaa edes ajatella varaavansa aikaa puoskarille. 

Haircuttia

Kun ei nyt muutakaan juolahda.

Kavin parturissa, ei sanaakaan englantia. Kuvaa osoitin, istuin penkkiin ja kas, vain olikin hyva tukka paassa tyon jalkeen.

Shaggy oli mallin nimi.

Seinävaate

Minä: Ette ikinä arvaa mitä just pistin seinälle?!

Te: No Ameriikan kartan.

Minä: Hmph.

Mistä tiesitte? Ja miksi?

Onko opettaja surullinen?

Siinä minä olin, mietteissäni salin perällä kun eräskin kyseli, että onko opettaja surullinen? Havahduin ja totesin, että eihän tässä ehdi, kun miettiä pitää asioita. Poika heitti pallon ja sanoi, että hyvä!

Viisi minuuttia aiemmin olin puhelimessa kuunnellut asiaa huomisesta. Että telkkariin pitäisi. Koitin selittää, että onkohan asia nyt loppuun asti ajateltu? Että kun viisumit ja kaikki uupuu? Meneekö perille? Onko ajateltu? Ei mene. Ei ole.

Onneksi itsellä on suunnitelma.

Loman alkutunnelmat

Alkutunnelmat meni sekavasti. Torstina pari lomaolutta sekä kastautuminen sadekuurossa, rumimpia kivitellen. Perjantaina saari jäi haaveeksi paattien ollessa täynnä sekä vaihtoehtoranta autovuokraamon ollessa tyhjää täynnä. Eipä muutakuin kattobileet vanhassa kotikaupungissa sekä siunausta parin tunnin jälkeen kun taivas löi liekkiä.

Lauantaina kielellinen väärinkäsitys, joten isompi saari jätettiin väliin ja paluu kotitantereelle. Jossa sitten väärinkäsitysten selvittely ja ärräpäiden sadattelu. Vaan mitäs pienistä kun eivät nekään. Illallista ja sukkulointia. Sunnuntaina pitsaa. Tänään selvitellään jatkoja ja sitten katsotaan onko meikäläisestä Soul-mieheksi.

Loma?

Ei siina mitaan, etta kaks viikkoa vaihtui yhdeksi ja palkkaa odotellaan taas.

Loma kuitenkin alkaa nyt parin tunnin paasta ja hyva niin. Mahdollista telttailua, rantaa ja suurkaupunkia tiedossa. Tai sitten useita gintonicceja. Mahdollisesti molempia.

Nautitaan nyt hetken pienen verran. Joku kusahtaa kuitenkin silla aikaa.

Lapset asialla ja sit rataa.

Paikkarit

Kympiksi nayttaytymaan kersoille. Sitten tiettari, omaa treenia, lounas, paikkarit. Pari opetustuntia ja sitten kotio.

Helppoa? Sinansa. Tehokasta? Tuskin.

Opastusta

Reilun viikon verran polski heilui paikallisen matkassa. Orientointiaika, kuulin myöhemmin. Eilen otin matkaani tunneille, pistin illallisen ja opastin asioissa. Sanoi sitten saaneensa parissa tunnissa enemmän ja parempaa infoa kuin reilussa viikossa aiemmin.

Oriental orientation. Ei vakuuta meikäläistä.

Itketään muualla

Hassuahan tämä.

Aikansa sitä itkeskeli kotosuomessa maailman pahuutta, eikä tajunnut, että sitähän voi itkeä ihan muuallakin päin maailmaa.

Gintonicin äärellä. Peiton alla. Ilmastointi päällä.

Perusmaanantai.

Ylläri, iloinen

Pienet oharit johti muutamaan uuteen tuttavuuteen. Myöhemmin illalla internetti oli palautunut.

Hyvä sinänsä.

Valtakunta internetista

Taannoin tuumin, etta josko ei kampilla olisikaan netkua. Etta parjaisiko? Ja niinkuin jokainen itseaan pettava kansalainen, niin minakin luulin.

Nyt meni netti katki, kun joku ei hoitanut hommaansa ajoissa. Ja mina, saatana-pieni, karsin.

Karhu irrallaan vesipuistossa

Jostain syysta paadyin viettamaan osan vapaapaivasta vesipuistossa valvoskellen vallattomia vekaroita.

"Aiti, katso!Karhu on pukeutunut uimahousuihin!!"

Missä mennään

Tuossa joku hetki sitten utelin lukijoilta, että tietääkö uusi/vanha lukija, missä jouko ja kosti mennä viilettää.

Asemapaikkana on siis Etelä-Korea ja tänne saavuin viime vuoden syyskuussa opettamaan paikallisille taekwon-doa englanniksi. Tällä erää pidän pesää Busanissa, mutta olen ehtinyt asustella tätä ennen parissa muussa, pienemmässä paikassa. Ehdin myös alun alkajaan opettamaan englantia eräässä englanninkielisessä koulussa.

Reissu on sikäli kahtiajakoinen, että pidän monesta asiasta täällä. Toisaalta taas ne perusasiat, joiden voisi olettaa olevan automaattisesti kunnossa, eivät sitä tosiaan ole. Näihin kuuluvat, palkat, asumukset, vakuutukset sun muut. Osan ongelmista ymmärrän, osaa en niinkään. Juurikaan mitään en varsinaisesti hyväksy.

Zen vaan.

Alkaa mennä

Täällä kun meno on toisinaan kovinkin hilpeää, niin hyviä neuvoja satelee ku rakehia. Että kulttuurieroja ovat. Ja että pitää ymmärtää.

Niin ovat ja niin pitää. Mutta ei se nyt jumalauta anna oikeutta loputtomalle perseilylle. Sillä voi ratsastaa hetken ja sillä selvä. Seuraavaksi kyse onkin ihan vaan ihmisistä. Niinkuin sinä ja minä. Me. He.

Sopimus vai sopivuus?

Elämän tekee kyllä jännäksi se, että suurinpiirtein kaikki mikä on kontrahtiin kirjoitettu, voidaan muuttaa lennosta. Palkat, työtunnit ja mitä nyt sopivaksi sattuu.

Sanoin, että kotomaassa tuollainen ei kävisi päinsä. Pohjanmaalla vedetähän puukko tupesta, jos alkaa kirjootettua sanaa muuttelemahan!

No kun se taifuuni

Edellisenä iltana sovitaan, jotta treenaaminen tapahtuu siellä ja siellä, alkaen kello 14-15 välisenä aikana. Varmistukseksi vielä, laitan tekstiviestin kyseisenä päivänä, sovittuna aikana, että tulossa ollaan.

Paikan päällä sitten ei ole ketään sovittuna kellonlyömänä. Odotellaan hetki ja kappas, ilmestyy tekstiviesti. Konglishkäännös menee kutakuinkin näin, tänä viikonloppuna sali ei auki koska typooni ja omitaja ei halua.

Että ihan tässä vaiheessa ilmoittelet moisia. Eikä ole ensimmäinen kerta kun tälläistä perseilyä joutuu todistamaan.

Kaveri todisti seuraavaksi käämitehtaan tulipalon.

Kauhu haiku

Katsoin viime yönä shutterin. Siitä hyvästä pieni japanilainen kauhu-haiku.

Mustatukkainen
hitaasti kääntää päätä.
Kuolet huutaen.

Sopii moneen vastaavaan.

Too hot today

Jos koskaan, niin kuumahan on ollut joskus aiemminkin. Vaan yleensä lomalla, joten eipä paljon haittaa kuumat ja kosteat kelit. Jossei maistu, niin painuu rannalle, syömään, juomaan tai na

kuttamaan tietokonetta.

Vaan täällä ihminen menee töihin. Fyysiseen kekkulointiin, kun ilmankosteus huitelee taivaissa ja lämpötilakin on yli hellerajan.

Siesta tekisi eetvarttia tälle maalle.

Dogging

Siis tuota? Mitä siellä euroopassa oikein tapahtuu?

Dogging? Voi elämän kevät.

Linkin toimitti mullen.

Lonkerot

Pikaisesti pieni tutustuminen uuteen saliin. Joskin hieman ongelmallinen, kuka ja koska? Työpäivät kun on täynnänsä jo. Aika näyttää, pitkää nenää, jossei muuta.

Korean nikosaarela saapui myöhässä ja vaati päästä saman kuvaan, thänjuu thänjuu ja sehän otettiin, pariin otteeseen. Kohteliaisuus suomelaisesta näyttelijästä ei ehkä mennyt ihan perille.

Lopuksi iltainen raakaa kalaa. Sehän se vasta herkkua. Niljaisia siivuja jotain dipattavaa tuliseen soosiin. Ja kyselyistä huolimatta, ei, ei edelleenkään ole liian tulista. Sori.

Vaan viimeiseksi lautaneen liikkuvaa lonkeroa. Siinä kohtaa jääkarhu nielaisi. Nimittäin ison palan ja pureskeli autuaasti. Nekin, jotka yrittävät tuskissaan tarttua kitalakeen.

Kuolevat tentaakkelit, kohtasitte voittajan. Namsks! Narsks!

Polttelin

Otinpa sitten pienet tirsat rannalla sunnuntaina. Myöhemmin olkapäät muistuttivat aiheesta punaisina. Ilokseni vielä maanantai oli kuumin koskaan. Vaan työasu hiersi, joten alle vähän paitaa suojaamaan.

Siitä hyvästi hikoilin viikonlopun pois. Tuplasti.

Kohtaamisista törmäykseen

Voisin kuvitella, jotta kun kulttuurit kohtaavat, taikka toisinaan jopa törmäävät, että oltaisiin erityisen huolellisia.

Jos tulee joku toisenmaalainen töihin, niin selitetään, että mitä halutaan ja kuinka. Sitten katsotaan ja tarpeen vaatiessa ohjeistetaan uusiksi. Ja mahdollisesti vielä kerran. Jossei millään mene perille, niin ehkä jossain kohtaa toivotetaan onnea uusien haasteiden parissa.

Ei niin, että kuukauden ajan hoetaan että hyväätyötähyväätyötälapsettykkää. Ja sitten reippaan kuukauden jälkeen ilmoitetaan toisen henkilön kautta, että ei tartte tulla enää koska opetustyyli oli huono ja kaveri joustamaton.

Vittu mitä paskaa. Paskaa!

Ei, ei tapahtunut minulle. Kaverille.

Kyl tää täst.

Biljardia

Eilen iltaa ihmetellessä sitten ajauduin pelaamaan tuttavan kanssa biljardia. Tasoeroa selvitettäessä hänellä oli takana 10 vuotta ja itsellä jotkut satunnaiset pelit tuopin säestyksellä. Lämmittelypeliksi ensin kasipallo, jonka tuttava aasialaiseen, kohteliaaseen tapaan hävisi kahdesti. Seuraavaksi kolme peliä ysipalloa, jossa aasialaiseen, kohteliaaseen tapaan allekirjoittanut hävisi kaksi peliä. Näiden vauhdikkaiden pelien jälkeen sitten päästiinkin itse asiaan, eli nelipalloon.

Siinä tuttava, aasialaiseen, kohteliaaseen tapaan antoi totaalisen selkäsaunan.

Eläintarha

Muurahaiset ja torakat meillä oli jo, pikkukärpäset saapuivat eilen. Tervetuloa!

Muuten. Tietääkö lukijat, missä kirjoittaja pitää majaansa ja mitä ylipäätään on täällä puuhailemassa?

Vanhat tuttavuudet varmaankin, mutta että uudet? Vai onko uusia lukijoita edes?

Rauhallisesti

Koreassa pidän myös siitä, että ihmiset ovat rauhallisia ja ystävällisiä.

Sanapeli

Pienten lapsosten kanssa tehdään muutakin kuin potkitaan ja lyödään. Toisinaan tunnin lopuksi arvuutellaan sanoja.

ope: Viimeinen vihje. Siitä tehdään piirakkaa.
oppilaat: ???
ope: Alkaa kirjaimella p.
oppilas 1: ummmm.. pineapple?
ope: Ei. Mikä muu se voisi olla?
oppilas 2: ummm.. penis?

Opettajan naurukohtauksen jälkeen opetellaan ääntämään pähkinät oikein. Ja lopuksi joku arvaa oikein. Pumpkin.

Pesee toisen käden

Yksi käsi pesee toisen, raavi minun selkää, niin annan sulle selkään..

Pyyntöihin on kiva suostua, toisinaan. Voin tulla vähän aiemmin ja hoitaa ylimääräisen luokan, asian, aiheen tai mitä lie. Jossain kohtaa toivoo luonnollisesti, että se olisi vähän vuorovaikutteisempaa, että huolehdittaisiin palkat ajoissa maksuun, vakuutukset kuntoon ja muutkin asiat niinkuin on aiemmin sovittu.

Eikä tarvitse alkaa marttyyriksi, kun jossain kohtaa vastaukseksi tuleekin ei.

Pesemiskone

Aiheesta jo aiemmminkin.

Sanotaan nyt vielä kerran, vihaan tuota saatanan rakkinetta enemmän KUIN ITSE ELÄMÄÄ!

Kun on tottunut siihen, että kerran viikossa uhraa pari tuntia ja jo on puhdasta päälle, niin ei maita viettää useita iltoja runkkaamassa pyykkien kanssa joista hädin tuskin tulee puhtaita.

Pian lentää. Ikkunasta. Kone ulos.

Pää kallo

Eikai muutama pikkutatska haittaa?

Eikai sitä nyt kaikkea voi muistaa.

Unohdin itsekin totaalisesti mitä piti kirjoittaa tänään. Jotta näin tällä erää.

Tanssi

Mutta... hehän vain tanssivat?

Juhannushan se

Eikä se sen kummempi täällä. Vesisateessa grillaamaan terassille. Myöhemmin useampi cocktail toisella.

Aamuksi kotiin.

Bluffi

Bluffauksen mestari?

Voiko herkku tästä enää parantua?

Yllätyshyökkäys.

Suu auki.

Ootko kotona?

Älä hyppää!

Soita vaikka ensin. Höh.

Urut puuttuu.

Majakoita?

Rakkaus rulettaa.

Naapureille tiedoksi.

Sataa sataa, ropisee

Eilen kuulin jotta.

"Sadekausi" ois alkanna. Että nyt mennään pari kuukautta epävakaalla. Sataa, pilvistä ja kuulemma välillä voi paistaa aurinkokin. Ehkä.

Vaikka sade ei sinänsä ole kylmää, niin ei silti oikein maita. Liian kosteaa. Ja väärässä paikassa. Mutta eikai tässä auta, pakko pysyä kovana.

Työt on tehtävä.

Kävin Japanissa

Tuosta noin vaan yhtäkkiä. Ei viime, kun sitä edellisenä viikonloppuna.

Kun ei mitään sen kummempaa, niin kävinpä joutessani juomassa kupillisen kahvia Kiotossa. Lisäksi kävin kurkkaamassa mahdollista uutta kesämökkiä.

Otin pari kuvaa tuomaille.

Musaa Youtubesta

Voipi olla vanhakin, mutta törmäsin tälläiseen palveluun, jonka avulla voi ladata youtubesta kappaleita omalle koneelle. Vinhaa.

Flip flop

Hetken temmoin tämän tyyppisillä, mutta ei se oikein toiminut.

Japanista löysin tutumman oloiset ja matka jatkuu taas.

Rakkautta on se

Muistelen kuulleeni, että rakkautta ei ole katsoa toisiaan, vaan yhdessä samaan suuntaan.

Paskan marjat! Rakkautta on varmistaa toisen selusta ja tähystää eri ilmansuuntiin. Ettei ruojakkeet pääse yllättämään.

Kyytiä

Ottaisitko tämän miehen kyytiisi?

Itsensä kanssa

Itsensä kanssa elämisessä on se kiinnostava puoli, että valmista ei tule koskaan. Kun luulee saaneensa yhden asian valmiiksi, niin jo natisee toisaalla. Ja kun tuo kohta on ruuvattu tiukemmalle, niin vuotaa toisaalla. Kun vuoto on tilkitty, niin eiköhän se ensimmäinen natina kuulu taas.

Ihminen on itselleen vanha kesämökki.

Bussiaamu

Herasin bussista toistamiseen ja ihmettelin, etta miksi ihmeessa taalla on niin paljon japanilaisia.

Sitten muistin, etta olen Japanissa.

Polvea kivisti.

Ratkaisu ruokaongelmaan

Namskis.

Edelliseen viitaten

Että miten aikaisin on hyvä ilmoittaa. Vai ilmoittaako laisinkaan?

Eilen kustannuspaikalle, kuten aina ennenkin, hyvissä ajoin sopivasti. Sitten englanti-korea-käsipyöritysliikkeillä selvitys, että päivä alkaa tänään tunnin myöhässä. Childrrren study veli hald.

Samapa tuo. Kostoksi pistin parit etunojat.

Ajoissa olemisesta alan taipua ns. korean malliin. Tapaaminen sovitaan vaikkapa kello 14. Niin paikalle voipi tulla n. 10 min myöhässä, eikä kukaan ole milläänsäkään. Iso kaupunki ja isot ruuhkat. Ei tässä nyt minuutin päälle olla. Suomessa tuo tietty menee toisin. Jos kahdelta sovitaan tapaaminen, niin tulo ajoitetaan mieluummin ennakkoon ja sitten odotellaan. Ja auta armias, jos toinen silloin on myöhässä.

Nelipäivä

Perjantaina ei sitten ole töitä. Vaan lauttamatka naapurimaahan.

Tosin jos ei, niin homma menisi näin. Torstaina tulisi puhelu 22-23 aikaan.

-Miten voit
-Mitäs tässä
-Mitä suunnitelmia huomiseksi.
-No varmaan sinne töihin niinkuin aina perjantaisin.
-Huomenna ei ole töitä. Se on sinun vapaapäiväsi. Voit tehdä vaikka reissun jonnekin.
-No niinpäs voinkin. Kiva että jo näin aikaisin ilmoitit. Onko tämä joku yllättävä vapaa?
-Tämä on julkinen vapaa joka vuosi.
-No sitä isompi kiitos sitten. Hyvää yötä.

Korea tapa

-Mun viisumi menee umpeen talla viikolla.
-Talla viikolla? Mikset oo sanonu mitaan?
-No just sanoin. Tama on ihan teilta opittu tapa.

Todellisuudessa olen infonnut asiast 3, 2 ja kuukausi ennen tapahtumaa. Don't worry on ollut yleensa vastaus. Ja mitas mina, veitikka nuori.

Etta ens viikonloppuna taas japaniaan. Rentoudun hukuttautumalla kylpyyn paivaksi ja sitten yliannostus sushia.

Ota kuva

Ota jo se kuva.

Onnittelut ja pahoittelut.

Äidin kanssa rannalla.

Jaappani.

Wattaaaah!

Jos ostaisi pelikonsolin, niin minkä?

Kadonneet tilaajat ja lukijat

Blogilista otti ja uudistui. Pienten kommellusten jälkeen kaiken pitäisi olla kunnossa. Hyvä niin. Siinä sivussa tilaajia on lähtenyt reilu sata ja lukijoita viikossa n. 350.

Mutta toisenkin tilaston mukaan päivittäisiä kävijöitä on se sata kaikonnut.

Moikka!

Unikko

Normaalisti unihöpinät jätämmä omaan arvoonsa, tänne sellasia todellakaan.

Vaan poikkeus säännön ja sitä rataa. Nimittäin. Ritari Ässästä tehtiin elokuvaa ja arvatkaapa kuka valittiin pääosan esittäjäksi? Juu, en ymmärrä minäkään. Kyseessä oli tälläinen mitä-tapahtui-ennen-kuin tyyppinen ratkaisu, kuten viimeisin Bond-leffa. Silti oli melko häiritsevää.

Ehkä meissä jokaisessa asuu pieni David Hasselpähkinä?

Viikko pieleen, osa 27

Vaikka kuinka olisi, niin ei vaan voinut. Jäädä köllimään päiväksi. Perheellisen on pakko yrittää ja sitä rataa.

Ensiksi talsin pienet ja suuret lätököt halkipoikki metrolle. Siellä epähuomioissa sitten pujahdin väärälle puolelle. Tuskaisin ilmein joku ratatyöntekijä jouti päästämään kahdesta portista sinne oikealle puolelle. Kiitoksia vain. Siellä sitten napit korvilla mietinnöissä monenlaisissa ja että jokos se pysäkki pian on. Kappas, sehän menikin jo tuossa. Eipä auta, pari stoppia lisää ja vaihto toiselle puolen, ootellaan.

Sateesta johtuen sitten luokat puolityhjiä ja suunnitelmat uusiksi. Siinä kohtaa sitten päätin, että vittu, no. Muutetaas kurssi NYT! Pistin luokille sellaiset setit, ettei paremmasta väliä. Hymyssä huulin tehtiin puolin ja toisin, hassuteltiinkin vähän. Hyvä treeni, parempi mieli.

Kostoksi maailmankaikkeudelle, työn jälkeen ahkeroin kauppaan ostoksille, pesin pyykkiä ja tiskasin astiat. Ja muuten vaan vähän siivoilin.

Kyl tää tästä.

Aamuntuima

Kun illalla säätiedoke esittää myrskyä ja aamulla sade hakkaa ikkunoita, ei ihan just hotsita nousta. Ihan just ei.

Hetken päästä. Ehkä jo huomenna.

Kuulokkeet

Normisti kun kuulokkeet joutaa uusia, on johto ulkopäin edelleen eheä, mutta sisältä paskana ja eihän se ääni sitten enää korvaan asti ehdi. IPod-vastaavat kyllä toimittaa ääntä ripeään, mutta ulkopäin ovat aika nussitun näköiset. Nyt kun nappikin viimein levisi, niin päätin ostaa uudet.

Hifistit ihmettelee sitten jotta, että onko ja äänenlaatu ja mikä ja kuuluuko homobassot diibadaaba. En tiiä, ostin päheet punaiset ja nää on vitun makeet!

Ryöppöö

Moni kertoilu kuulumisia ja osa kyselikin. Kiitoksia kiitoksia.

Mitäs mätäs?

Viikot maanantaista lauantaihin kuluu melkolailla töitä paiskiessa. Kuusi eri dojangia, 25 eri luokkaa ja sitä rataa. Oppilaiden määrää en vielä uskalla laskea.

Viime viikonloppuna kävin nuokkumassa akupunktiossa ja myöhemmin illalla huhkittiin oman treenin parissa muutama tunti. Illalla voimajuomaa korkeasta lasista ja unta toimiston lattialla. Sunnuntai kului lepostellen rannalla ja illallinen sekavassa seurakunnossa. (seurakunnAssa!!)

Nyt taas viikko edessä ja eikai siinä sitten. Vähän vätystää.

Mitäs meille?

Pakollinen kommentti muutamalla sanalla raapustettuna.

Mitäs sullen kuuluupi, lukija-hyvä?

Hitaasti

Slowpoke. Iiihihih.

Tarkastajien tarkastusmaksu.

Ajamisen iloa.

Young cute ass.

Vikkelä mönkijä

Pakko se on kai myöntää, mutta vikkeläjalkaiset, tunnistamattomat mönkijät eivät miellytä meikäläistä.

Siinä minä olin, yöpuulla, tietokoneen näytön valon kajastuksessa puolihorroksessa, kun satuin näkökentän vasemmassa laidassa havaitsemaan liikettä toistaiseksi tunnistamattoman mustan mötkylän toimesta. Sekunnin murto-osassa kajautin ilmoille sotahuudon, hyppäsin sängystä ylös ja käänsin valot päälle.

Ja kappas vaan, serkkuhan se oli siinä saapunut visiitille. Taisi tietää olevansa väärässä paikassa ja niin kaikkosi pöydän taakse piiloon, ulottumattomiin.

Tällä kertaa tämä meni näin.

Way it is

Jätkällä on muutakin hyvää, mutta tottumuksen vuoksi linkkaan videoon.

It's like that!

Playstation 3

Pleikkari 3 mainos.

Meriruokakanaa

-Niin, jotta otatteko meriruokakanaa vai tulista grillikanaa?
-No me otetaan nyt vaikka sitä meriruokakanajuttua.
-Ymmärrän.

-Nythän on niin, että kokki ei halua tehdä sitä teille. Otatteko tuota tulista grillikanaa kuitenkin?
-Jaahas, vai niin on asiat. No, kai me sitten otetaan.
-Ymmärrän. Kiitos.

Välillä näissä kohdin mietin, että katoaako käännöksessä jotain vai tapahtuuko monasti asioita ihan vaan fiilispohjalta?

Tankaten

Alan olla sita mielta, etta kyse ei ole enaa kulttuurieroista.

Kun toistakymmenta kertaa saa selvittaa, etta kylla, illaksi on jo menoa. Viikonlopuksi on jo menoa. Ja en nyt ollut treenaamassa, koska olen kuultesi jo yskinyt pari paivaa keuhkoja raastavaa yskaa, niin kyse ei ole kulttuurieroista.

Vaan pyhasta yksinkertaisuudesta.

Nyt äkkiä töihin

Siinä minä olin, kahvit rinnuksilla, miettimässä mistä kirjoittaa tämän päivän merkintä. Samalla sitten puhelin soi, ja entisen paikan mestari ilmoitti, että nyt meinaa olla vähän kiire, jotta ota taksi ja sitten tuonne salille. Kyselin, että onko jotain tapahtunut vai että miksi näin. Eikun normipäivä, vähän kiireinen ja sillee.

Et varmaan meinannut edes soittaa minulle vaan sille nykyiselle opettajalle, joka siellä salilla opettaa.

Isot naurut ja myöntö päälle, että eipäs niin ja mites voit ja hyvä hyvä kiitos nyt pitääkin mennä.

Kanakori

Heittele tiiliä, saat kanakorin.

Anteeksi, ihan oikeasti?

Naiselliset drinkit.

Jännäx meni

Pätkivän nettiradion kautta sitten tuli kuunneltua kuolonkamppailu suomi-usa. Hienosti möhlitty johto ja vielä hienommin napattu voitto.

Jokin kuitenkin uupuu. Nimittäin kuva ja Antsu.

Tietokonemainosten kehittyminen

Näitä katsoessa melkein tekisi mieli ostaa joku vanhempi tietämiskone.

Kun mikään ei riitä

Voi olla, etten vaan ymmärrä. Mutta tuntuu, että tuolla palkalla saisi jo tarpeeksi suolaista hilloa leivän päälle ylähuulen seuraksi.

Yhtä kaikki, vittumainen hommahan tuo, mutta jonkun sekin on tehtävä. Ja kestäähän tuo koulutuskin Finnairilla parikin vuotta. Että hyvä sinänsä.

Matti ja Mikko

Matti ja Mikko.

Kyllä me suomalaiset osataan. Pannaan vaan rattaat pyörimään.

Ehdot

Mun jutut on mun juttuja. Vai onko?

Pesukones

Innoissani sitten, eilen koneen saatuani viimein, pesin pyykkia. Vaan helvettilainen, jatti vedet sissaan. Raivoissani nostin koneen ilman, kaansin perseelleen ja valutin vedet ulos.

Noh, kone oli sellainen pikkuinen, muovinen rakkine. Munakello rummulla varustettuna. Ei silla puhdasta kylla tule. Ei voi.