Unoset

Olen näemmä vasten tahtoani alkanut kirjoittaa unistani. Tänne ja harvoin. Muutoin pidän ne omana tietonani.

Pari yötä sitten minulle selvisi, että kuka on Jeesuksen mummi!

Viime yönä sitten yritin päästä kotiin yli kasteisten vuorten ja kappas, pian pesukarhut yrittivät allekirjoittaneesta illallista. Karhuilla oli lisäksi apunaan pieniä tipuja. Noh, luulin heränneeni tästä kun huomasin, että sängyn vieressä on iso seitti. Kas, seinällä roikkuu sellainen jalkapallon kokoinen sammakko, joka nyt aivan varmasti tuon seitin oli kutonut.

Ja sitten heräsin ja päädyin kirjoittamaan tätä merkintää. Toivottavasti nyt en enää herää.

Unista

Eihän näistä nyt normaalisti, mutta tämä oli melko huvittava.

Se oli joku tälläinen trendipaikka Helsingissä. Vessoja ei enää ollut, vaan pöntöt olivat siinä kaikkien nähtävillä ja vapaasti käytettävissä. Lisäksi viereiseltä pöydältä saattoi ottaa ipodin lainaan ja kuunnella samalla haluamaansa musiikkia kun istuu sontimassa.

Mietin jo unessa, että nolostuttaako ihmisiä moinen?

Loppumaailman uni

Unista kertominen on vähän kuin (keksi tähän itse joku nokkela sutkautus).

Vaan kerrankos sitä. Oli sellainen Cloverfield tyylinen kaaos, höystettyä vedestä nousevilla ufoilla tyyliin Maailmojen sota. Lentävä ystäväni raahasi minut turvaan jonnekin, missä kuitenkin oli Usvasta tulleita mörköjä.

Vähän ennen loppua patistelin sirkuksen lihavan leidin keittämään kahvit, koska aavistelin, että pian saattaisi iso pommi jysähtää.

Ja sittenhän se tosiaan.

Itse tosin selviydyin suojaamalla kasvoni käsillä korkeassa polviasennossa. Ison mölyn jälkeen oli aavikkoista, mutta jo hetken kuluttua paukahti uusi pommi. Lähempänä.

Saa nähdä jatkuuko ensi yönä.

Unikko

Normaalisti unihöpinät jätämmä omaan arvoonsa, tänne sellasia todellakaan.

Vaan poikkeus säännön ja sitä rataa. Nimittäin. Ritari Ässästä tehtiin elokuvaa ja arvatkaapa kuka valittiin pääosan esittäjäksi? Juu, en ymmärrä minäkään. Kyseessä oli tälläinen mitä-tapahtui-ennen-kuin tyyppinen ratkaisu, kuten viimeisin Bond-leffa. Silti oli melko häiritsevää.

Ehkä meissä jokaisessa asuu pieni David Hasselpähkinä?