22.5.08

Vikkelä mönkijä

Pakko se on kai myöntää, mutta vikkeläjalkaiset, tunnistamattomat mönkijät eivät miellytä meikäläistä.

Siinä minä olin, yöpuulla, tietokoneen näytön valon kajastuksessa puolihorroksessa, kun satuin näkökentän vasemmassa laidassa havaitsemaan liikettä toistaiseksi tunnistamattoman mustan mötkylän toimesta. Sekunnin murto-osassa kajautin ilmoille sotahuudon, hyppäsin sängystä ylös ja käänsin valot päälle.

Ja kappas vaan, serkkuhan se oli siinä saapunut visiitille. Taisi tietää olevansa väärässä paikassa ja niin kaikkosi pöydän taakse piiloon, ulottumattomiin.

Tällä kertaa tämä meni näin.

2 comments:

rolleh said...

Musta on aina niin inhottava sanoa, että mitä minä sanoin. Vai onko?

justsopivasti said...

Setä! Venaa!

Postausten välinen aika on lähes kuukausi.

Luulen kyseessä olleen yksittäinen tapaus, joka ilmaantui pyytämättä ja täytenä yllätyksenä.

Raato sitäpaitti on dumpattu jo aikapäiviä sitten muuanne.

Voi olla. Joskus.