Viikko pieleen, osa 27

Vaikka kuinka olisi, niin ei vaan voinut. Jäädä köllimään päiväksi. Perheellisen on pakko yrittää ja sitä rataa.

Ensiksi talsin pienet ja suuret lätököt halkipoikki metrolle. Siellä epähuomioissa sitten pujahdin väärälle puolelle. Tuskaisin ilmein joku ratatyöntekijä jouti päästämään kahdesta portista sinne oikealle puolelle. Kiitoksia vain. Siellä sitten napit korvilla mietinnöissä monenlaisissa ja että jokos se pysäkki pian on. Kappas, sehän menikin jo tuossa. Eipä auta, pari stoppia lisää ja vaihto toiselle puolen, ootellaan.

Sateesta johtuen sitten luokat puolityhjiä ja suunnitelmat uusiksi. Siinä kohtaa sitten päätin, että vittu, no. Muutetaas kurssi NYT! Pistin luokille sellaiset setit, ettei paremmasta väliä. Hymyssä huulin tehtiin puolin ja toisin, hassuteltiinkin vähän. Hyvä treeni, parempi mieli.

Kostoksi maailmankaikkeudelle, työn jälkeen ahkeroin kauppaan ostoksille, pesin pyykkiä ja tiskasin astiat. Ja muuten vaan vähän siivoilin.

Kyl tää tästä.