Itsensä kanssa elämisessä on se kiinnostava puoli, että valmista ei tule koskaan. Kun luulee saaneensa yhden asian valmiiksi, niin jo natisee toisaalla. Ja kun tuo kohta on ruuvattu tiukemmalle, niin vuotaa toisaalla. Kun vuoto on tilkitty, niin eiköhän se ensimmäinen natina kuulu taas.
Yhdellä tunnilla on mukana kehitysvammainen tyttö. Aiemmin toinen opettaja on leikkinyt hänen kanssaan ja itse olen kirmannut muiden kanssa. Tänään tyttö sitten oli oman onnensa nojassa, kunnes sain hänet ovelasti mukaan harjoitukseen. Juostiin yhdessä parit pätkät käsi kädessä ja tehtiinpä muutamat lyönnit ja torjunnatkin. Sitten kuulin naurun ja näin sellaisen riemun silmissä, että.