Itsensä kanssa elämisessä on se kiinnostava puoli, että valmista ei tule koskaan. Kun luulee saaneensa yhden asian valmiiksi, niin jo natisee toisaalla. Ja kun tuo kohta on ruuvattu tiukemmalle, niin vuotaa toisaalla. Kun vuoto on tilkitty, niin eiköhän se ensimmäinen natina kuulu taas.
Ihminen on itselleen vanha kesämökki.
skip to main |
skip to sidebar
Twitter
About Me
Followers
Parempaa luettavaa
-
-
Vielä potkii10 months ago
-
-
Uimahallissa on tunnelmaa1 year ago
-
Junahuomioita eräältä pohjanmaanmatkalta3 years ago
-
-
-
自分の潜在意識を知ることができる夢占い5 years ago
-
Kulutusjuhla on tauolla5 years ago
-
-
Time for something new6 years ago
-
-
-
Ah look at all the lonely people6 years ago
-
-
The day the .dev gTLD died7 years ago
-
Mitä tein kesälomalla?7 years ago
-
-
Wallulle vaalivideo7 years ago
-
-
-
Aika aikaansa kutakin11 years ago
-
Perinteisellä tyylillä11 years ago
-
SMBC naulitsee sen12 years ago
-
mutta kuka popularisoisi huumorin?14 years ago
-
Taksissa. Helsingissä.14 years ago
-
-
Seitsemän metriä lunta14 years ago
-
Sinivalkoinen ääni15 years ago
-
-
Kymmenen valhetta x 215 years ago
-
Tyhjän paperin kammo15 years ago
-
Alive and kicking15 years ago
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
4 comments:
Hieno tiivistys.
vii
ja minen tykkää kesämökeistä. :(
Kiitos.
Ni. Toisaalta kovin vapauttava on ajatus siitä, että itseään ei tartte palauttaa ehjänä, eikä varsinkaan viimeistellä tai entisöidä myyntikuntoon. Tuosta tosin voisi herättää jonkunlaisen filosofisen keskustelun.
Post a Comment