Kävin äsken kaupassa.
No ei siinä vielä mitään, mutta sitten näin siellä kaupassa keski-ikäisen (tai luulisin, että keski-ikäinen. Näytti keski-ikäiseltä. Saattoi olla, ettei ollutkaan keski-ikäinen vaan vanhempi, joka olisi hänellä hyvä, sillä olisi aika nuorekkaan oloinen. Tietysti olisi mahdollisuus, että hän olisi ollut myös vanhempi, mutta mutta.. No, ei se.. äh) naisen, jolla oli paita päällä. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta siinä oli teksti, missä sanottiin, että "Äiti ei jaksa".
Hetken aikaa naurettuani pörröisille kurkuille vihannesosastolla tulin surulliseksi tuosta tekstistä. Saattoihan olla, että keski-ikäisen (ehkä keski-ikäinen!) naisen äiti tosiaankin oli väsynyt. Mietin, että häntä pitäisi kehottaa lepäämään. Ehkä ottaa viltti ja mennä soffalle makoilemeen, ottaa vaikka tirsat. Saattoi tietysti myös olla, että tuo keski-ikäinen (piip) nainen oli itse äiti, eikä oikein jaksanut. Hänen pitäisi siinä tapauksessa levätä myös. Samat sanat kuin äidin äidille ja vielä yksi viskipaukku päälle, sillä kyllä väsy lähtee.
Vai hetkinen.. Voisiko se tarkoittaa.. Eikai.. Jos kuitenkin.. että.. hän/äitinsä, ei jaksaisi enää.. elää? Nyyh. Tosi surullista.
Tosin ei se niin varmaan ole. Luulen, jotta se kyseessä on vitsi. Sellainen "statement". Ennen luki, että "Äitisi ei ole töissä täällä", nykyään vaan lyhyemmin ja suoraviivaisemmin, "Äiti ei jaksa". Hih, niin se varmaan on/olisi.
Aika hauskaa kun näin tarkemmin ajattelee. Ensi kesänä pukeudun itsekkin tuommoiseen huumoripaitaan. Siinä lukee, että "Vihaan teitä kaikkia, tapan itseni ja vien teidät mukanani". Hihi, siitä tulee riemukasta.
No, sitten kun olin maksanut kassalle tarpeeksi rahaa, että pääsin pois kaupasta, niin siinä tiellä kulkiessani kuulin möreän huudon "VITTU SAATANA EIKÖ SE VIELÄKÄÄN. VITUN VITTU MÄ TAPAN SEN!"
Säikähdin ja napparin ostoskassistani rintalihaksellani kiinni, jotta minulla olisi kaksi vapaata kättä tulevaa hyökkääjää vastaan puolustautuessani. Kuvittelin jo mielessäni, kuinka giganttinen rötkäle (vastustajani) aikoisi yllättää minut kulman takaa, mutta tällä kertaa etu olisikin minun puolellani.
Kulmalle saavuttuani rötkäleen sijaan kuitenkin esiin tuli melkoisen pienikokoinen äijä. Joka puhui puhelimeen ja sadatteli edelleen (rauhallisemmalla äänellä nyt). Mies katsoi omituista kassin kantotapaani (vasemman rintalihaksen puristus) ja jatkoi sadatteluaan puhelimeen. Huokaisin hieman, siirsin kassin vasempaan käteeni ja jatkoin matkaa. Ihmishenkiä säästyi nyt, mutta kuka tietää mitä tulevaisuus toisi tullessaan.
Tänä yönä Kallio-cityn asukkaat kuitenkin nukkuisivat yönsä rauhassa.
