3.8.06

Tärkeä puhelu

Olenko koskaan kertonut?

En varmaankaan. Kerron nyt.

Eka päivä töissä kuulkaa. Kaikki on hienoa ja tuulahdas uusmediasta on aistittavissa tyhjien kolapullojen ja tyhjien pitsalaatikoiden muodossa ympäri toimistoa. Apaattiset koodaajat istuvat kuulokkeet korville ja tuijottavat näyttöjään hypnoottisen tarkkaavaisesti.

"Tässä on sun huone"
Wau! Oma huone. Ovi sulkeutuu perässä ja jään ihmettelemään muutaman neliön kokoista koppia. Tuoli, pöytä. Pöydällä möllöttää 19" TFT-näyttö jonka vieressä musta, helvetin iso torni, joka ilmoittaa aktiivisuudestaan lähes infernaalisella surinalla. Kappas, puhelinkin. Nappaan luurin käteeni ja alan mölisemään outoa johtajakieltä jota olen kuullut televisiosta.

"Ostakaa, ostakaa, myykää, myykää.."

Samalla hetkellä ovi aukeaa ja pieni silmälasipäinen mies astuu sisään. Miehellä on yllään vaaleansininen, hieman ryppyinen kauluspaita jonka rintatasku pursuaa erilaisia kyniä.

"Kyllä, kyllä.." jatkan kuvitteellista puheluani. Pistän käden mikrofonin eteen ja huikkaan kuiskaten, että hetki menee vielä.

"No, sovitaan sitten niin. Se kuulostaa hyvältä. Kyllä kyllä. Heh hee. Aivan. Mä sanon, joo. Kyllä. Heh hee. Jätkä! Hyvä juttu.. Joo, palataan. Moi moi. Moimoi. Moi". Lasken luurin alas ja huikaisen tyytyväisenä.

"No, mites voin auttaa?" kysyn kynämieheltä.

"Mä tulin kytkemään ton sun puhelimen päälle"

6 comments:

Veera said...

Loistavaa ;-D! Onks tosi vai fiktio?

justsopivasti said...

Toi on suoraan mun blogista.

Vinski said...

Aivan loistava stoori! =DD

Tiia said...

AIVAN paras! Ihana Jusse <3 mä odotin koko tarinan ajan, että se puhelin alkais soimaan..

Riesa said...

Ihahahhahaha!!! Sanoi hepokatti ja nauroi vaan!!!

justsopivasti said...

Ei täs mitää hätää kuulkaa.