Halpuus on suhteellista. Jos prosessissa menettää palan sieluaan, onko tuote loppupeleissä sittenkään niin halpa? Ja jos puu kaatuu metsässä eikä kukaan jää alle, niin mitä väliä?
Tahtoisin ostaa yhden vokaalin. Ja sittenkin ehkä rikkahippusen sitä mikäsenytoli... oraalia? Ovaalia? Spitaalia? Sitä. Nyt sitä tarvittaisiin - huomasin juuri, että duunin kahvihuoneessa on pelkkää KOFEIINITONTA sumppia. Petos! Jumprahuiti! Kuka sillä mitään tekee, häh? Mitä mä täällä teen, häh? Muka.
Tietenkin sä oot itkenyt koko päivän. Mutta aijoo, eihän tosimiehet itke. Paitsi silloin, jos ne haluaa, että kuuma sihteerikkö tulee ja hoivaa ja kuivaa kyyneleet rinnuksiinsa. Mites noi sihteeriköt muuten siellä teidän lafkassa? Mukavankinnäköisiä?
Miksei kukaan koskaan lyö varpaitaan pöydän käteen? SE olisi uutinen. Toi on vaan säälin kerjäämistä. Mites noi sihteeriköt muuten siellÄh.
Ja sitäpaitsi mulla on duunissa hieman tylsähköä. Ja ehkä pieni ikävä Suomeen.
Vaatteet on yleensä hyvä valinta työpaikalle. Siksi mä vaan aattelin.
Uuno Turhapuron appiukon sihteerikkö vois olla aika lohdullinen. Ellei se ois niin saatanan hirvee.
Puhelin soi. Prr prr. Siellä on kuitenkin joku torspo. En vastaa. En ehi. Pitää nayttää kiireiseltä. Miten se tehdään, jos samalla lukee lehteä ja surffaa netissä?
Mihin sä sellasia tarviit? Sulla on aina meidät. Paitsi kohta sulla ei enää oo Hannaa, kun se lähtee kotiin. Ja munkin pitäis tehdä duunia. Minä käytän sitä sanaa, koska siinä ei ole pilkukkaita kirjaimia. Ne on hankala tehdä.
Mä jätin mun oranssit espadrillot himaan! Kelaa! Et sinä, vaan Hanna! Mulla on vaan neljät mukana! Mutta on mulla niiden kaikkien värisiä alusvaatteitakin. Kai. Ainakin jos mä en pese pyykkiä vähään aikaan.
Joko sä oot sängyn alla? Onko siellä kivaa? Mun sängyn alla oli kerran ei nyt jauhelihaa, mutta sinne kaatunutta punaviiniä. Kunnes siivosin sen pois. Kumihanskoin.
Mutta se oli siellä kaks vuotta.
Ei meillä lasketa. Ota toki kuudestoistakin pala täytekakkua.
Kato ku mä hymyilen... Anna mulle rahaa... Oliko sillä hymyilevällä tsirbulalla päällä ruma kelta-sininen takki, jossa luki, että hei, olen r-kioskin myyjä, älä varasta noita tupakeita, vaan anna mulle niistä rahaa? Eiku eihän r-kioskin myyjät hymyile. Ikinä.
Ai mitä viiniä, kysyit sinä toisaalla. No sellaista mitä juodaan. Veikkaan, että ei valkoista eikä sitä, mitä on tapana kaataa sängyn alle. Vaan sitä vaaleanpunervaa. Se on tyttöjen väri.
Just (sopivasti) tollanen se on. Menee syömään jauhelihaa ja jättää toisen kommentoimaan keskenään. No hitto. Mä lähen sitten viinille ja etsin itselleni toisen kommenttilaatikon! Sittenpähän itket jauhelihaan, jota oot sivellyt sihteerikköjen rinnuksiin! Yksin! Katotaan miten suu sitten pannaan!
Mieluiten ehkä huulet törrölleen. Silloin voi samalla itkeä, nuolla sitä jauhelihaa ja ehkä hengittääkin. Ja näyttäähän se ihan hauskalta.
Nukahdin kato kesken kokkailujen. Donald Trump sanoi, että on nähnyt monien ihmisten valvovan useita tunteja sopimuksia tehdessään, mutta mulla ei ollut ny mitään sovittavaa.
Aina kun mä nukahdan pää jauhelihaan, niin sitten kun mä herään, niin mulla on ihan sellanen olo, että mä oisin nukkunut pää jauhelihassa. Tiätsä sen tunteen? Se on jotenkin kiva.
Ootteko te useinkin keskustellut Donald Trumpin hiusten kanssa bisnestä? Sillä on kuulemma aika mukiinmeneviä sihteerejä. Eiku vaimoja. Mitä ne nyt on.
Viini oli ihan hyvää, mutta olihan sitä aika vähänlaisesti.
Valmistitko sä siis jo valmiiksi huomiselle piknikille jauhelihaeväät? Kyllä kaikki varmaan yllättyy, kun sä tuot korillisen lihakakkua muassasi. Ollapa siellä.
Eivaa. Mut eiks se oo just olemassaolon perimmäinen kysymys? Haluta olla sitä mitä on jo?
Oiski.
Oikeasti pitäis vaan kysyä, että mitä kello on. Ja se on taas liikaa. Vaikka se työkello ei kyllä oo vieläkään liikkunut.
Mitäs jos alkais bloggaamaan omissa kommenteissaan? Se jos mikä ois taidetta. Ja uutta. Ja kaikki repis pelihousunsa ja hesarista soitettais, että ookko tosissas, annakko haastattelun me naisiin.
Mä vaan nauraisin ja sytyttäisin sikarilaatikoita palamaan tuhannen euron seteleillä.
Emmä halua oikeesti. Ees sään salliessa. Oon vaan nurja runopoika.
Sä oot edelleen anonyymi. Ehkä tunnistettava. Mutta internetissä ei ole koskaan suotavaa antaa LUOTTOKORTIN NUMEROA TAI CHATEISSA OSOITTEITA, PUHELINUMEROITA.
Oikeesti tää on edistyst. Ennen vanhaan ihmiset kirjoitteli toisilleen hassuja sähköposteja, kunnes alkoivat "mesettelemään" mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Ja nykyään keskustellaan täällä kommenttilaatikoissa.
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin juoruthan kertoo yhtä ja toista. Muun muassa sen, etta Don Johnson haluis Colin Farrelilta kalsarinsa takasin, mutta Colin sanoo, ettei sillä oo niitä. Iltasanomista luin. Ei, en mäkään tajunnnut. Mutta kertoo ne juorut yhtä sun toista muutakin. tsih
Mulle opetettiin jo lapsena, että intternetissä ja savumerkeissä ei KOSKAAN sovi antaa mitään tietoja itsestään, etenkään alusvaatteidensa väriä tai nimeään. Ja että aina pitää olla siistit alusvaatteet, jos vaikka sattuis kuolemaan, koska hirveetä, jos viikatemies näkis sun vanhat ruoskat.
Mua naurattaa ne kaikki, jotka kattoo, että onpa kiva, kun justsopivasti on just sopivasti päivittänyt, aijaa eiku sille onkin vaan tullut kommentti ja taas ja taas ja taas ja saatana onko intternetti rikki vai mitäs vittua tuolla tapahtuu. Ne naurattaa mua, kun niille tulee paha mieli.
Kun niillä ei oo omaa anonyymiä ystävää.
Mun mielestä on aina kivaa, kun muilla ei oo.
Kellohan on vasta törkytorstai. Ei sillä, että mä sitä näkisin. Tai kattoisin, jos voisinkin.
Oot paha. Paha, paha asia. Bad to the bone, niinku George laulaa. Hitto!
Miks kaikki miehet pitää pahoista naisista? Sellaisista vaarallisista jokka ajaa moottoripyörällä ja aiheuttaa hankaluuksia lainvartijoilla. Polttelee esim. ihan missä vaan!
Kello ei oo just mitään. Ja siks meenki lukemaan koska lukeminen kannattaa aina, niin sanoi Zarahust.. hust..
Me pelata huomenna asia! Pitsa yllätystäyte! Ok?! Ok!
Voi, miten hauskan hyvanyonviestin ma sulle kirjoitinkaan! Oli se myos aika koskettava. Ja siina oli pekonia. Ja valtavan nokkela kasku vanhustenhoidosta. Vielakin naurattaa, kun sita muistelen! Ja sitten ma kerroin siina oikean nimeni, ratkaisun Libanonin ja Israelin tilanteeseen seka taman viikon oikeat lottonumerot.
Ja sitten mun intternetti kattoi mua viimeisen kerran suoraan silmiin, jonka jalkeen se kaatui kuolleena maahan. Ma kiroilin perkeleesti ja ehka itkinkin vahan.
Huomenta. Pilkkuja kirjainten paalle on vaikea jaksaa askarrellapaskarrella, kun ei ole saanut viela kahvia. Tarjoilija, mustana. Kiitos. Se on tasan. Anteeksi, tarjoilija, kahvissani on mursu.
Ja sitten mun piti viela sanoa, etten ma oikeesti ole paha. Ma oon oikeastaan ihan hyva. Kirjottamaan tekstiviesteja tositosinopeesti, viheltamaan ja pelaamaan trivialpursuittia. Mutta naiset rakastuvat aina renttuihin ja miehet pitavat vaaleaverik… pahoista naisista. Niin se vaan menee. Ma pelkaan moottoripyoria enemman kuin mitaan.
36 comments:
Miten niin hankalaa? Ei tarvinnut autoa sen kummemmin peruutella tai siirrellä, letkuhan ulottui tankkiin asti?
Kaikkea sitä Motonetissä myydäänkin!
Aika halvalla, kaikeks hyväks.
Halpuus on suhteellista. Jos prosessissa menettää palan sieluaan, onko tuote loppupeleissä sittenkään niin halpa? Ja jos puu kaatuu metsässä eikä kukaan jää alle, niin mitä väliä?
Tahtoisin ostaa yhden vokaalin. Ja sittenkin ehkä rikkahippusen sitä mikäsenytoli... oraalia? Ovaalia? Spitaalia? Sitä. Nyt sitä tarvittaisiin - huomasin juuri, että duunin kahvihuoneessa on pelkkää KOFEIINITONTA sumppia. Petos! Jumprahuiti! Kuka sillä mitään tekee, häh? Mitä mä täällä teen, häh? Muka.
I'll be back.
Eikunsä. Hitsi, nopsemmin oisit saanu. Mä oon itkeny koko päivän täällä.
Löin varpaani pöydän jalkaan.
Löin varpaani pöydän jalkaan.
Hitto, tos on jotain kosmista kun sitä oikein natustelee mielessään.
Ai niin, moi vaan.
Moi vaan.
Tietenkin sä oot itkenyt koko päivän. Mutta aijoo, eihän tosimiehet itke. Paitsi silloin, jos ne haluaa, että kuuma sihteerikkö tulee ja hoivaa ja kuivaa kyyneleet rinnuksiinsa. Mites noi sihteeriköt muuten siellä teidän lafkassa? Mukavankinnäköisiä?
Miksei kukaan koskaan lyö varpaitaan pöydän käteen? SE olisi uutinen. Toi on vaan säälin kerjäämistä. Mites noi sihteeriköt muuten siellÄh.
Mitä sulla on päällä? Mulla on vaatteet.
Ei tääl ku.. no onhan ne. GraUH!
Mulla on päällä...
Miksä teet tän mulle?
Haloo, get a room! :)
Pst, anon, suile terveiset meillä - jos nyt enää IKINÄ ehdit käymään siellä. (En ole katkera mutta kuitenkin.)
Se on mun luonto. Ja Ace Ventura, luonto kutsuu.
Ja sitäpaitsi mulla on duunissa hieman tylsähköä. Ja ehkä pieni ikävä Suomeen.
Vaatteet on yleensä hyvä valinta työpaikalle. Siksi mä vaan aattelin.
Uuno Turhapuron appiukon sihteerikkö vois olla aika lohdullinen. Ellei se ois niin saatanan hirvee.
Puhelin soi. Prr prr. Siellä on kuitenkin joku torspo. En vastaa. En ehi. Pitää nayttää kiireiseltä. Miten se tehdään, jos samalla lukee lehteä ja surffaa netissä?
Helposti. Laitat lehden monitorin taakse niin näyttää kuin lukisit jotain ja todellisuudessa voit surffata!!
Vanhoista sukkahousuista saat tukkanauhan.
Miks teitä on kaks? Toinen onki Hanna ja toinen sellisti.
Kysyn vaan!
Sä olet vaan niin vastustamaton. Siksi meitä on kaksi. Siis just sopÄh
Mä jätän teidät kyyhkyläiset nyt rauhaan. Näkemiin!
Terveisin Puolet lukijoistasi
Jauhelihaa! Siitä minä pidän!
Sellisti en tosin ole. Saa muutkin jauhelihasta tykätä. Raakana. Tarjoiltuna raa'an maksan kanssa.
Jos ei ole sukkahousuja mukana, käykö pikkuhousut? Kirkkaan oranssit? Minä laitan ne nyt päähän.
(Ps. Ootko sä hankkinut sun espadrilloihin sävytetyt nimettömät???)
Apua. Apua saatana, apua!! APUA!!
Pikkarit käy mainiosti.
Oispa jossai muualla jo nyt heti.
Ei mul oo sellaisia. Mut toisaalta sä et kysyny multa.
Seki on ihan jees.
Tiedättekö, kello on pian neljä.
Oispa lukijoita.
Mihin sä sellasia tarviit? Sulla on aina meidät. Paitsi kohta sulla ei enää oo Hannaa, kun se lähtee kotiin. Ja munkin pitäis tehdä duunia. Minä käytän sitä sanaa, koska siinä ei ole pilkukkaita kirjaimia. Ne on hankala tehdä.
Mä jätin mun oranssit espadrillot himaan! Kelaa! Et sinä, vaan Hanna! Mulla on vaan neljät mukana! Mutta on mulla niiden kaikkien värisiä alusvaatteitakin. Kai. Ainakin jos mä en pese pyykkiä vähään aikaan.
Mä kuvotin just itteänikin.
Yäc!
Kaikki nyt vaan lähtee kotiin, mutta kukaan ei koskaan mieti että MITEN MINUN KÄY SITTEN?
Varmaan hyvin.
Mulla on aina teijät.
En mä mihinkään lähe vielä moneen tuntiin. Hyvin sun käy.
Oon niinkuin kissa. Tipun aina jaloilleni. Yhdeksännestä kerroksesta.
Tekis melkein mieli lähteä kotiin mököttämään sängyn alle.
Mitä siellä on? Jauhelihaa?
Mitä sulla sitten siellä sängyn alla olis päällä? Paitsi sänky.
Buahhah.
Oiski jauhelihaa!!
Jaa mut vois siltä naapurin tsupparilta käydä hakemas vaihtokaupalla. Mä annan sille paapperia ja se mulle lihaa.
Eikai siel muutaku sänky. Ja peitto.
Ahkeroin.
Joko sä oot sängyn alla? Onko siellä kivaa? Mun sängyn alla oli kerran ei nyt jauhelihaa, mutta sinne kaatunutta punaviiniä. Kunnes siivosin sen pois. Kumihanskoin.
Mutta se oli siellä kaks vuotta.
Ei meillä lasketa. Ota toki kuudestoistakin pala täytekakkua.
Mä täs vaan.
Oon itseasiassa kokkailemassa.. jauhelihaa.. keittiössä.. eli tuossa vieressä..
Mä tykkään noista pisteistä.. ne tekee mystisen vaikutelman..
Vai tekeekö..
Mä annoin äsken tytölle rahaa ku se hymyile.
Tekee...
Kato ku mä hymyilen... Anna mulle rahaa... Oliko sillä hymyilevällä tsirbulalla päällä ruma kelta-sininen takki, jossa luki, että hei, olen r-kioskin myyjä, älä varasta noita tupakeita, vaan anna mulle niistä rahaa? Eiku eihän r-kioskin myyjät hymyile. Ikinä.
Ai mitä viiniä, kysyit sinä toisaalla. No sellaista mitä juodaan. Veikkaan, että ei valkoista eikä sitä, mitä on tapana kaataa sängyn alle. Vaan sitä vaaleanpunervaa. Se on tyttöjen väri.
Juoko pojat sinistä viiniä?
Just (sopivasti) tollanen se on. Menee syömään jauhelihaa ja jättää toisen kommentoimaan keskenään. No hitto. Mä lähen sitten viinille ja etsin itselleni toisen kommenttilaatikon! Sittenpähän itket jauhelihaan, jota oot sivellyt sihteerikköjen rinnuksiin! Yksin! Katotaan miten suu sitten pannaan!
Mieluiten ehkä huulet törrölleen. Silloin voi samalla itkeä, nuolla sitä jauhelihaa ja ehkä hengittääkin. Ja näyttäähän se ihan hauskalta.
Eikun mä täs vaan.
Nukahdin kato kesken kokkailujen. Donald Trump sanoi, että on nähnyt monien ihmisten valvovan useita tunteja sopimuksia tehdessään, mutta mulla ei ollut ny mitään sovittavaa.
Ni nukahdin pää jauhelihaan.
Suloista.
Aina kun mä nukahdan pää jauhelihaan, niin sitten kun mä herään, niin mulla on ihan sellanen olo, että mä oisin nukkunut pää jauhelihassa. Tiätsä sen tunteen? Se on jotenkin kiva.
Ootteko te useinkin keskustellut Donald Trumpin hiusten kanssa bisnestä? Sillä on kuulemma aika mukiinmeneviä sihteerejä. Eiku vaimoja. Mitä ne nyt on.
Viini oli ihan hyvää, mutta olihan sitä aika vähänlaisesti.
Valmistitko sä siis jo valmiiksi huomiselle piknikille jauhelihaeväät? Kyllä kaikki varmaan yllättyy, kun sä tuot korillisen lihakakkua muassasi. Ollapa siellä.
Sain jostain selville, että te ette oo siellä. Joten ehkä en mäkään sit.
Riippuu lähinnä säästä.
Säätä on hyvä syyttää kaikesta. Ei tänään kultaseni, päätä säärkee.
Tiän tunteen, just sen.
Äsken tein jääteetä, mutta se ei mennyt kovin hyvin. Nyt itkettää.
Olispa blogimaailman Smith Jerrod.
Sen sijaan, että on David Brent.
Ei siinä mitään.
Mutta David Brent laulamassa if you don't know me by nowtahan on yks eroottisimmista näyistä ikinä!
Jos katsoja on sokea.
Ehkä myös kuuro.
Sitäpaitsi David Brentilla on ihan soma sihteerikkö. Ajattelepa hetki sitä.
Miksi sä oikeastaan haluaisit olla blogimaailman boytoy? Ja etkö sä tavallaan jo ookin?
Sään salliessa.
MITÄ JUORUT KERTOO?
Eivaa. Mut eiks se oo just olemassaolon perimmäinen kysymys? Haluta olla sitä mitä on jo?
Oiski.
Oikeasti pitäis vaan kysyä, että mitä kello on. Ja se on taas liikaa. Vaikka se työkello ei kyllä oo vieläkään liikkunut.
Mitäs jos alkais bloggaamaan omissa kommenteissaan? Se jos mikä ois taidetta. Ja uutta. Ja kaikki repis pelihousunsa ja hesarista soitettais, että ookko tosissas, annakko haastattelun me naisiin.
Mä vaan nauraisin ja sytyttäisin sikarilaatikoita palamaan tuhannen euron seteleillä.
Emmä halua oikeesti. Ees sään salliessa. Oon vaan nurja runopoika.
Sä oot edelleen anonyymi. Ehkä tunnistettava. Mutta internetissä ei ole koskaan suotavaa antaa LUOTTOKORTIN NUMEROA TAI CHATEISSA OSOITTEITA, PUHELINUMEROITA.
Oikeesti tää on edistyst. Ennen vanhaan ihmiset kirjoitteli toisilleen hassuja sähköposteja, kunnes alkoivat "mesettelemään" mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Ja nykyään keskustellaan täällä kommenttilaatikoissa.
En ihmettelis vaikka ihminen kävis pian kuussa.
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin juoruthan kertoo yhtä ja toista. Muun muassa sen, etta Don Johnson haluis Colin Farrelilta kalsarinsa takasin, mutta Colin sanoo, ettei sillä oo niitä. Iltasanomista luin. Ei, en mäkään tajunnnut. Mutta kertoo ne juorut yhtä sun toista muutakin. tsih
Mulle opetettiin jo lapsena, että intternetissä ja savumerkeissä ei KOSKAAN sovi antaa mitään tietoja itsestään, etenkään alusvaatteidensa väriä tai nimeään. Ja että aina pitää olla siistit alusvaatteet, jos vaikka sattuis kuolemaan, koska hirveetä, jos viikatemies näkis sun vanhat ruoskat.
Mua naurattaa ne kaikki, jotka kattoo, että onpa kiva, kun justsopivasti on just sopivasti päivittänyt, aijaa eiku sille onkin vaan tullut kommentti ja taas ja taas ja taas ja saatana onko intternetti rikki vai mitäs vittua tuolla tapahtuu. Ne naurattaa mua, kun niille tulee paha mieli.
Kun niillä ei oo omaa anonyymiä ystävää.
Mun mielestä on aina kivaa, kun muilla ei oo.
Kellohan on vasta törkytorstai. Ei sillä, että mä sitä näkisin. Tai kattoisin, jos voisinkin.
Mistäs sitten jutellaan?
Mä sanoin hirveen monta kertaa, notta alusvaatteet. Eli kaks. En mä oikeesti oo sellanen tyttö.
Oot paha. Paha, paha asia. Bad to the bone, niinku George laulaa. Hitto!
Miks kaikki miehet pitää pahoista naisista? Sellaisista vaarallisista jokka ajaa moottoripyörällä ja aiheuttaa hankaluuksia lainvartijoilla. Polttelee esim. ihan missä vaan!
Kello ei oo just mitään. Ja siks meenki lukemaan koska lukeminen kannattaa aina, niin sanoi Zarahust.. hust..
Me pelata huomenna asia! Pitsa yllätystäyte! Ok?! Ok!
Hyvää yötä kaikki rakkaat lukijat.
Tsihihi.
Hyvää yötä vaan mutta älä edes kuvittele jääväs pois huomisesta puistoexperiencestä.
Nyt pitäis olla jo nukkumassa. Itsen. ...menee
Voi, miten hauskan hyvanyonviestin ma sulle kirjoitinkaan! Oli se myos aika koskettava. Ja siina oli pekonia. Ja valtavan nokkela kasku vanhustenhoidosta. Vielakin naurattaa, kun sita muistelen! Ja sitten ma kerroin siina oikean nimeni, ratkaisun Libanonin ja Israelin tilanteeseen seka taman viikon oikeat lottonumerot.
Ja sitten mun intternetti kattoi mua viimeisen kerran suoraan silmiin, jonka jalkeen se kaatui kuolleena maahan. Ma kiroilin perkeleesti ja ehka itkinkin vahan.
Huomenta. Pilkkuja kirjainten paalle on vaikea jaksaa askarrellapaskarrella, kun ei ole saanut viela kahvia. Tarjoilija, mustana. Kiitos. Se on tasan. Anteeksi, tarjoilija, kahvissani on mursu.
Ja sitten mun piti viela sanoa, etten ma oikeesti ole paha. Ma oon oikeastaan ihan hyva. Kirjottamaan tekstiviesteja tositosinopeesti, viheltamaan ja pelaamaan trivialpursuittia. Mutta naiset rakastuvat aina renttuihin ja miehet pitavat vaaleaverik… pahoista naisista. Niin se vaan menee. Ma pelkaan moottoripyoria enemman kuin mitaan.
Mä pelkään hämähäkkejä.
Varsinkin kun yksi niistä, radioaktiivinen, puraisi josk..
Voi ei! olen sanonut jo liikaa!!
Post a Comment