Kenen puolella ollaan?

Avokatsomon merkintä nosti pintaan vanhan ajatuksen siitä, kenen puolelle asettuu ja miksi.

Voittajista on tietenkin helppo pitää. Varsinkin jos voitto tulee rehellisesti ja ansaitusti. Plussaksi päälle jos peli itsessään on vielä kaunista.

Jalkapallossa, jossa maajoukkue ei ole vielä ehtinyt MM- tai EM-lopputurnaukseen huomaan kuitenkin toisinaan pitäväni peukkua pienemmille, altavastaajajoukkueille. Jotenkin ehkä helpompi kuvitella jonain päivänä Suomi samanlaiseen asemaan. Ja toivottavasti se joukkue silloin esittää sellaisia otteita, jotta ehkä muissa maissa herää samanlainen kannatus.

Neljä vuotta sitten muistan kannattaneeni joissain peleissä Irlantia. Se tuntuu jotenkin enemmän sukulaismaalta. Molemmat kuulutaan Eurooppaan, mutta ollaan silti jotenkin irrallisia. Ehkä vähän juntteja. Juodaan paljon viinaa ja tapellaan. Toisin kuin vaikka rakas naapurimaa Ruotsi, jonka kanssa voisi olla myös jotain samankaltaisuutta. Mutta ei ole. Siinä missä ruotsalainen on yltiökohtelias tiimipelaaja, suomalainen (ja irlantilainen) tekee itte, perkele.

Altavastaajan puolella on vain niin helppo olla.

Pitikö kukaan koskaan Neuvostoliiton joukkueista?