13.7.06

Kenen puolella ollaan?

Avokatsomon merkintä nosti pintaan vanhan ajatuksen siitä, kenen puolelle asettuu ja miksi.

Voittajista on tietenkin helppo pitää. Varsinkin jos voitto tulee rehellisesti ja ansaitusti. Plussaksi päälle jos peli itsessään on vielä kaunista.

Jalkapallossa, jossa maajoukkue ei ole vielä ehtinyt MM- tai EM-lopputurnaukseen huomaan kuitenkin toisinaan pitäväni peukkua pienemmille, altavastaajajoukkueille. Jotenkin ehkä helpompi kuvitella jonain päivänä Suomi samanlaiseen asemaan. Ja toivottavasti se joukkue silloin esittää sellaisia otteita, jotta ehkä muissa maissa herää samanlainen kannatus.

Neljä vuotta sitten muistan kannattaneeni joissain peleissä Irlantia. Se tuntuu jotenkin enemmän sukulaismaalta. Molemmat kuulutaan Eurooppaan, mutta ollaan silti jotenkin irrallisia. Ehkä vähän juntteja. Juodaan paljon viinaa ja tapellaan. Toisin kuin vaikka rakas naapurimaa Ruotsi, jonka kanssa voisi olla myös jotain samankaltaisuutta. Mutta ei ole. Siinä missä ruotsalainen on yltiökohtelias tiimipelaaja, suomalainen (ja irlantilainen) tekee itte, perkele.

Altavastaajan puolella on vain niin helppo olla.

Pitikö kukaan koskaan Neuvostoliiton joukkueista?

7 comments:

Anonymous said...

Neuvostoliiton jääkiekkojoukkuetta ainakin ihailtiin punakoneen aikoihin. He pelasivat kylmänrauhallisesti aivan upeaa taitokiekkoa. Krutov-Larionov-Makarov. Klap-klap-klap ja maali.

justsopivasti said...

Tods. Tuo eleettömyys ja ylivertainen taito tuohon aikaan oli kyllä pakostakin ihailtavaa.

Ja samaan aikaan entistä enemmän huomaa toivovansa voittamattoman joukkueen epäonnistumista. Edes joskus.

Inhimillisyys antaa tarttumapintaa.

PA said...

Minä olen vain kuullut näitä punakonemyyttejä samaan tapaan kuin kerrotaan, että aikoinaan oli Kysyn vaaniakin oivempi blogaaja, mutta yhtään videota en ole nähnyt. Onko tietoa, mistä voisi löytyä?

Petja said...

Minä en ole koskaan kannattanut mitään joukkuetta missään lajissa.

Kaksi kertaa olen nähnyt lätkämatsin.

Kerran kun olin viinaa myyvän kaverin isonveljen apuna katsomossa, myytiin jenkkikassillinen koskenkorvaa.

Kun sitten kerroin tästä, niin silloinen pomoni, Sallamaari Muhonen, oli jäähallisäätiön hallituksessa ja kutsui minut katsomaan toista ottelua. Se ottelu päätyi ratkaisemattomaan, sillä ottelun päättyessä kumpikaan joukkue ei ollut saanut kaikkia pelaajia pois kentältä.

Sedis said...

Kaksi matsia minullakin jääkiekkoa. Televisiosta miljoona. Katsomossa näin kuinka Venäjä löi Suomen 7-1. Mutta hurjinta oli nähdä parin metrin päästä valmentaja Boris Mihailov ja hänen nenänsä. Ikimuistettavaa. Toisessa seuracupin matsissa huomasin kuinka taitava luistelija Reijo Ruotsalainen oli. Livenä se oli hurjempaa.

Olen varmaan joskus tämän kertonut, mutta Tukholman kisoissa aikanaan Neuvostoliitto löi Suomen muistaakseni 16-1. Hurjinta on muistaa se, kuinka toisen erän jälkeen, noin tilanteessa 9-1, oli vielä optimismia jäljellä. Enää siihen ei kykenisi.

Tai kuinka pahalta tuntui se matsi, jossa sähköiset tiedotusvälineet mykistäneen lakon vuoksi piti kuunnella Neuvostoliitto - Suomi -matsi Eestin radiosta. Neuvostoliitto johti kahden erän jälkeen muistaakseni 6-3 ja kuuluttaja sanoi suurin piirtein näin: "Me voime olla optimist". Ei ollut veljeyden tunteita, ei.

Jalmari said...

Välillä näytti MM-Kisoissa vähän siltä, ettei Ruotsin joukkueessa yltiökohteliaisuuksia nähdä. Zlatan kiukutteli tuttuun tyyliin kentällä ja kentän ulkopuolella Mellberg otti Ljungbergin kanssa henkistä painia, ehkä hieman fyysistäkin. Treeneissä kuulemma nyrkit kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.

Ainakin edellisissä kisoissa nämä velikullat ottivat kunnon nokkapokkaa, rehellisesti ja videokameroiden käydessä.

Thinlina said...

Niille, jotka haluavat pitää koko maailman puolta:
http://www.petitiononline.com/h5n12006/petition.html