Aamutuimaan kukon laulaessa kun poistuin rapustani porttikäytävään niin eikös vain kuolemaa ja tauteja levittävä suloinen nappisilmä koikkelehtinut edessäni. Kyseessä ei ollut naapuritalon reiska, vaan pienen kissan kokoinen rotta (Rattus norvegicus). Typeryyksissään tuo siimahäntä ahdisti itse itsensä nurkkaan ja jäi siihen kököttämään pelonsekaisin ilmein ja pohdiskellen seuraavaa siirtoani. Laupeudessani astuin askeleen verran sivuun arvioiden että tautipesäke mahtuu kulkemaan ja kuin käskien pikkujalka töpötti ohitseni piiloon roskisten alle.
Voiko aamu enää ihanammin alkaa?
Vielä potkii
2 months ago
5 comments:
Jättäkää ne rotat rauhaan!!1
Sympatiseerasit selvästi rottaa. Suloista, tavallaan.
Hyvä. Olisinkin kimpaantunu jos sä olisit sitä alkanu mäiskimään harjalla ja muuta.. reppanaa.
Kukko? Taajamassa?
Rottahan on hyvin lähellä muutenkin. Samankaltainen, tavallaan söpö nappisilmät mutta hyljeksytty ja pelätty. Oivalliset selviytymisvaistot. Ja ahdistettuna vaarallinen.
Post a Comment