Pauliina haasteli ja täällä nyt toistaiseksi uuden vuoden voimalla jaksetaan jopa osallistua. Tai sitten oli mielenkiintoinen haaste. Tai..
No mielenkiintoista olisi lukea sellaisen ihmisen blogia kuka kulkee tuolla oikeassa elämässä masentamassa toisia ihmisiä. Ei koskaan kannusta taikka vilpittömästi ole iloinen kenenkään muun saavutuksista taikka tekemisistä. Olisi mielenkiintoista päästä tämmöisen ihmisen ajatuksiin sisälle ja nähdä mistä helvetistä se negatiivinen asenne ja energia oikein ammennetaan.
-Sain uuden työpaikan!! Unelmahomma ja liksakin nousi ylipuolella!! Jee!!
-Voi ei, pitää sitten maksaa veroja paljon enemmän. Uudes työpaikas on aina hankala olla aluksi kun ei tunne ketään. Onko kuinka vanha yritys? Uudet yritykset ei välttämättä kestä paria vuotta kauempaa. Jaa 20 vuotta? No, vanhat yritykset on aika jähmeitä, turha odottaa ylennystä hetkeen. Ja tuollainen oravanpyörässä juokseminen on muutenkin aika säälittävää. Mutta jos nyt tykkää niin...
Tälläistä blogia ei kuitenkaan koskaan kukaan voi rehellisesti kirjoittaa.
Mukava olisi lukea blogia joka olisi erikoistunut johonkin tiettyyn asiaan josta itse olen kiinnostunut. Luonnollisesti tietenkin jouhevasti kirjoitettuna. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa kulutusblogi. Eli vastaavanlaisia lisää.
Periaatteessa silloin varhaisina aikoina kun blogattiin luolista hitailla modeemiyhteyksillä, niin olin ymmärtävinäni bloggaamisen nimenomaan raportointina joltain kapealta sektorilta, tietokoneiden kasaus, elokuvien arvostelu, jokin harrastus tms. Pian sitten tuo käsite laajeni ja päiväkirjamainen kirjoittaminen tuli suosituksi bloggausmuodoksi.
Pölöpölö. Siinä oli kaksi. Nyt vaikene, kurja.
Vielä potkii
2 months ago
2 comments:
Eikö noita kyynisiä blogeja jo löydy jokunen? Ainakin välillä tulee mieleen että voi hyvää päivää, onneksi en tunne tuotakaan livenä.
Blogien alkuajat, hieno havainto. Nyt kun tulee mukaan niin tää on jotain ihan muuta. Tosin musta tuntuu että jatkossa tulee lisää erikoisblogeja, kuten mainittu kulutusblogi. Kun osaa tän homman ja on sanottavaa niin voi alkaa kirjoittaa päiväkirjan lisäksi asiablogia.
Toki löytyy. Ja itsekkin nillitän toisinaan ties mistä. Vaan idea olikin täysin rehellisestä toisten latistajasta joka kertoisi omia motiivejaan. Mutta semmoinen ei ole siis mahdollinen.
Tulee tulee. Interblogistinen kekkulointi voi kestää vain jonkin aikaa. Sen jälkeen varmaan osa haluaakin lukea taas jotain mielekkäämpää. Ehkä asiablogi joka ei kokonaan käperry omaan maailmaansa voisi olla toimiva kompromissi. Diibadaaba.
Post a Comment