Viikonloppu pakettiin

Mites täs ny näin kävi? Piti tulla maailmanmestaruus lätkässä ja viisuvoitto, mutta jäikin iso krapula viikolla kärsittäväksi.

Viisuissa palattiin tutulle paikalle häntäpäähän. Lohtua tuo, että ruotsille meni vielä huonommin nimekkäämmästä esiintyjästä huolimatta. Viime vuonna oli selkeä tilaus pyrotekniikalle ja isolle showlle. Tänä vuonna naapurikansoihin ja länsi-eurooppaan iski balladi. Tosin Ukrainan pimputtelu oli lähellä, mutta parempi näin. Osoitti ainakin sen, että ennustaminen on edelleen vaikeaa, ellei mahdotonta. Ensi vuonna karsintojen kautta ja kiva nähdä, kuinka moni tänä vuonna hehkuneista viisukannattajista on lähdössä Belgradiin...

Hoppee ei oo häppee, lätkässäkään. Nyt oltiin ilman jokisia ja isovelikoivuja ja silti raivattiin tie loppuotteluun asti. Ei haitannut pelaajasekoilut (Salmelainen, Koistinen) ja osin oli tuuriakin matkassa. Ainakin USA-ottelun rankut ja kokonaisuudessaan Venäjä-ottelu. Ikävää kuitenkin, että lukuisista loppuottelupaikoista huolimatta kaukalosta poistutaan usein hopea kaulassa. Kirkkain kun on jokainen kerta niin lähellä, mutta meidän tapauksessa niin kaukana.

Tapaus Koistinen oli mielenkiintoinen. Farmiliigassa pelaava Koistinen haettiin Moskovaan lähes pystymetsästä. Ja mies kuitenkin täytti paikkansa loistavasti. Herää kysymys, että kuinka paljon seurannan ulkopuolella on mitat täyttäviä pelaajia, jotka tarpeen vaatiessa pystyisivät venymään jopa parempaankin?

Yhtäkaikki, onnea hopeasta. Ensi keväänä on todennäköisesti kovemmat paikat (ja mielekkäämmät kisat) kun mm-sirkus järjestetään Kanadassa. Sitä kohti sitten vaan.