Niin se maailma makaa toisinaan. Ettei nousta jaksaisi.
Ja sitten kuitenkin, itte saatana, väkisellä ylös-ulos-lenkille. Ja mitä siitäkin seuraa? Kylmä suihku heti perään.
Tärkeintähän on säilyttää rutiinit. A-ja par-ta aa-mui-sin. Käy py-tyl-lä, et-tei tu-le kak-ku-li housuun. Ja muista palavereissa olla proaktiivinen ja dynaaminen! Web 2.0! Käyttäjät määrittävät itse sisältönsä.
Kunpa käyttäjät määrittäisivät itse elämänsä. Eläisivät siten kuten haluavat. Yrittäisivät kunnes onnistuisivat. Ilman turhia pelkoja.
Heittäkää joku ensimmäinen kivi?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Mä heitin kiveni järveen, käykö jäätelöpallo?
Ilona
Millään muotoa linkkipostauksia mollaamatta, nämä tiiviit filosofiset pohdinnat ovat sitteski eniten minun makuuni!
Joskus harkitsen heittäväni sen ensimmäisen kiven. Suoraan itteäni päähän. Mutta tällaisina päivinä, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa ja taitaa olla kesä, on sen parran ajaminen aamuisinkin jotenkin helpompaa. Tai vaikeatahan se näin naisihmisellä aina tuppaa olemaan, mutta niinku äh. Viikonlopun alakulokin on jo menneen viikonlopun lumia. Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa, mahtuu, mahtuu. Oot mun sankari. :)
Kompppaan Sun äitiäs!
Post a Comment