Satuin eilen katselemaan, tai sanotaan että telkkari sattui olemaan päällä kun neloselta tuli Tuomaan (ainakin silloin ennen kun kaikki oli paremmin tavattiin sanoa Tuomaan, eikä Tuomaksen. Nykyisin kai tämäkin asia on muutettu. Aina kaikki pitää muuttaa.) ja Juuson talkshow. Jossain kohtaa vieraana oli juuri levyn julkaissut näyttelijä, malli, valokuvaaja jne Laura Malmivaara. Haastattelussa kysyttiin, että ehtikö Laura oikeasti oppia jalkapallomaalivahdin otteita uutta elokuvaa varten. Lauran mukaan aikaa oli kolme kuukautta ja siinä ajassa sitten piti oppia kaikki mitä mahdollista oli.
Tuo jäi mieleeni. Jossain kohtaa tuli vielä vahvistus kun neiti Malmivaara kertoi opetelleensa Italiaa kolmen kuukauden ajan erästä projektia varten.
Kolme kuukautta. Jos päättäisi opetella jotain asiaa, niin riittäisikö kolme kuukautta? Ei tietenkään suvereeniksi ehdi kehittyä, mutta ehkä enemmän kuin alkeet, jos omistautuu kolmen kuukauden ajan tälle opetettavalle asialle. Kitaransoitto? Koodauskieli? Vieras kieli? Itsepuolustus? Valokuvaus? Opiskelu? Jotain muuta, mitä?
Entäs jos opetteleekin neljä kuukautta, mutta kahta asiaa? Onnistuuko? Onko joku kokeillut omistautua jollekkin asialle ja saanut "nopeassa" ajassa tuloksia aikaan?
Osittain mielenkiinnon herätti Malmivaaran monipuolisuus. Valokuvaaja, näyttelijä, laulaja jne. Ja onpa teologiaakin ehditty lukea jossain kohtaa. Onko monen asian hallinnan salaisuus asialle omistautuminen yksi kerrallaan?
Ehkä kyseessä on vain pirun lahjakas yksilö. Tai sitten sekä että?
Vielä potkii
2 months ago
3 comments:
Varmaan Laura on sekä lahjakas että ahkera, sellaiset saavat ihmeitä aikaan!
Minulla ei ole omakohtaista kokemusta tiiviiistä yhteen asiaan keskittymisestä. Mutta läheltä olen nähnyt. Siskon mies hoiti kesälomansa ajan vuoden vanhaa esikoistaan, jotta sisko ehti käydä kääntymässä töissä ennen seuraavan lapsen syntymää. Sen kuukauden ajan mies lykkäs lasta ja kuunteli ranskan kasetteja. Loppukesästä hän jo siirtyi lukemaan ranskalaisia sanomalehtiä.
Minäkin olin monta kertaa kuukauden kotona vuoden vanhan lapsen kanssa, mutten koskaan ehtinyt opetella ranskaa. Jotain taisin tehdä eri tavalla kuin siskon mies!
Koska harvalla on "pakkoja" oppia, luulen että oma mielenkiinto asiaa kohtaa on olennainen. Sekä opiskelun vapaus.
"Huvikseni taidan kuunnella vähän ranskankasetteja.."
On vain hyväksyttävä ajatus siitä että keskuudessamme asuu monilahjakkuuksia jotka selvittävät suuretkin ponnistukset ihan tuosta vaan. Kim Jong Il huitaisi ensitöikseen hole in one'n ja sielunveljensä Suomessa, Paavo Väyrynen, lukaisi koko Dostojevskin tuotannon, oliko se kahdessa viikossa vai kuinka?
Post a Comment