Minua jännittää.
Edessä istuva nuori tyttö nuokkuu siihen malliin, että pian iltapala nousee takaisin ylös. Häneltä.
Ensimmäisen kerran kun pää retkahtaa niin nostan sen takaisin pystyyn ja koitan herättää. Edessä oikealla istuva pitkätukka ärähtää jotain, kunnes tajuaa että koitan auttaa. Pitkätukka nostaa peukkua ylös pienellä viiveellä. Arvaa mitä voit peukalolles tehdä? Ja vielä hetken päästä tulee selitystä, että hän pitää huolta näistä kahdesta ja osoittaa vieressä istuvaa toista sammunutta nuorikkoa. Hyvää työtä, mietin.
Edessä istuva alkaa päästellä ääniä. Oksettaa.. hei voidaanko jäädä, oksettaa.. Pysäkille matkaa alle 10 sekuntia. Nousen valmiiksi ovelle. Joo, pian jäädään, pitkätukka sössöttää kauempaa.
5 sekuntia.. yökkäämisen ääni alkaa. 4.. 3.. posket pullistuu.
Minua jännittää, ehdinkö ulos ennenkuin.
2.. 1..
Ovi aukeaa ja samalla kuulen kun roiskeet osuvat lattialle. Tai luulisin ainakin. En käänny katsomaan.
24.4.06
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Pieni, kaunis, jopa arkinen tarina. Tietysti myös opettavainen.
Just sopivasti... pirjo-pirkkoa pakoon. Onneksi ei tarvitse enää käyttää yöbusseja.
Post a Comment