Ei lupia kysellä

Kumppani ei kysy lupia mennä jonnekin, vaan ilmoittaa että menee, kun tietenkin ensin on mielessään miettinyt ja harkinnut menemisen tarpeellisuuden. Isoista asioista, pidemmistä matkoista jne. neuvotellaan - silloinkaan ei kysytä lupaa, jos ei tarvita toiselta rahaa.

Via.

Miten on, parisuhteelliset? Ilmoitatteko vai neuvotteletteko?

Yskänkohtaus

Eilinen huhkiminen näkyi ja kuului aamulla. Yskänkohtauksen jälkeen oli helpohko päätös jättää aamuharjoittelu sikseen. Sen sijaan päätin kälppiä hieman auringossa ja hakeutua kahville.

Jos eilen sedän köhiessä lapset olivat hieman normaalia fiksummin, ei tänään tuosta herttaisesta mielikuvasta ollut mitään jäljellä.

Onneksi on kasapäin miekkoja paimentamiseen.

Läps.

Vähän puhetta

Antaa kuulkaa uuden perspektiivin opettamiseen, kun ei ääntä lähde miehestä nimeksikään.

Kraak, kraak.

Oma kaupunki

Pulautin tälläisen huviksein.

Vielä kun keksisi, mitä sillä tekee.

Via.

Verkkarin nauha

Mä täs vaan moi!

Sitä vaan, että kyllähän te tiedätte kun verkkareissa on se nauha, mikä sidotaan jottei pöksyt tipu kesken tiimellyksen. Ja sitten joskus se nauha livahtaa sinne vyötärönauhan sisään. Ja sitä ei saatana saa kirveelläkään sieltä pois.

Että mitäkö oon tänään tehny?

Kaakaokahvi

Kun on kovin kylmä, niin kahvi-kaakao yhdistelmä viskillä maustettuna lämmittää.

Mutta että aamulla?

Kahvia, kiitos

Uskokaa tai älkää, mutta viimeiset pitkät hetket on täällä päässä juopoteltu pikakahvilla. Siis korealaisilla pienillä pussukoilla, joissa on maitojauhe valmiina. Ajan saatossa sitten ihminen unhoitti, että eihän se kahvi tältä kuulu maistua.

Japanissa käväisin joutessani Starbucksissa ja kun kerran ulkomailla oltiin, niin repäisin tilaamalla oikein latte-kahvin.

Myös täällä pikkusaarella on Starbucks. Valitettavasti se on väärässä kylässä. Tänään(kin) menen sinne.

Dominon kova koulu

Olemme oppineet läksymme. Emme missään tapauksessa tekisi tätä uudelleen, hän painottaa

Iltis.

No voi vitun iso kyynel. Siellä on nyt sitten ollut muropaketti lattialla ja hapankorppupakkaus vähän rutussa. Ei taida ihmisillä enää muita murheita ollakaan.

Lisää dominoita. Käskyttämään.

Ei kiitos mielellään jookosta

Eilinen päivä sitten hurahti 14 tuntiin matkoineen päivineen. Pitkä päivä kuorrutettiin vielä väärinkäsityksillä, epäselvyyksillä, kiireellä ja syömättömyydellä.

Ei kiitos.

In Front of Them All

"Ladies and gentleman, here in Panmunjom, we truly are in front of them all."

Ja eikun matkaan. Kyseessä oli siis DMZ-tour, joka suoritettiin varhain viime lauantaina. Koska kustannuspaikka kuitenkin sijaitsee turvallisesti niemimaan eteläkärjessä, lähti ryhmä rämä matkaan yöbussilla. Huonosti nukuttu yö, aamukahvi Itaewonin mäkkärissä ja vaatteiden vaihto metron vessassa ei latistanut tunnelmaa, kun viimein bussi starttasi matkaan kohti Panmunjonia.


Tiukan powerpoint esityksen jälkeen joukkio vietiin rakennuksiin, jotka sijaitsevat molemmin puolin rajaa. Rakennuksen sisällä nokkelimmat pokkelimmat kävivät epävirallisella vierailulla pohjoisen puolella. Pohjoisen puolen oven avaaminen oli kuitenkin liian hankalaa, joten annettiin mokoman olla. Alla oleva setä olisi todennäköisesti ollut erimieltä.


Rakennukset ulkopuolelta käsin.



Tämän jälkeen ryhmä vietiin ostoksille, josta mukaan tarttui t-paita sekä pullollinen pohjoisen puolen sojua. Myöhemmin illalla tuo aine todettiin bensiinin makuiseksi, mutta aamulla selvisi, että oli mausta huolimatta tehnyt kauppansa.

Lounaan jälkeen vieralussa tarkkailupiste, josta erittäin selkeät näkymät pohjoisen puolelle. Kuvaaminen luonnollisesti oli kiellettyä, joten se siitä. Tarkkailupisteessa maksullisia kiikareita joiden avulla kirkkaat näkymät pohjoisen propaganda kylään, tehtaisiin ym.

Lopuksi tutustuttiin kolmanteen tunneliin, joka oli aikoinaan pohjoisen rakentama, tarkoituksena hyökätä etelään.



Jyrkkä lasku meni lauleskellen 73 metrin syvyyteen. Morlokkikävelyä sitten jokunen matka kunnes täyskäännös takaisin. Ja kas, samainen lasku olikin muuttunut jyrkäksi nousuksi. Kunnon sotilaiden tavoin nousu suoritettiin juoksumarssia.

Bussilla takaisin Seouliin ja metsästämään kohtuuhintaista motellia.

Aamuinen vuorikävely

No jopas nyt. Viikonlopun jälkeen melkoisen uupunna, parit yöbussit, huonosti nukutut yöt ja tutustuminen Seoulin yöelämään. Maanantain työpäivä ja viimein myöhään kotiin.

Ja seuraavana aamuna paikallisen pikkuvuoren valloitus. Melkein huipulla taukopaikka, jossa erinäisiä jumppavälineitä. Martial-osaajat lepäsivät reporankana kun mummut jumppasivat hiessä ennen huippua.

Alaspäin menteässä ihmettelin, että miksi pitää juosta.

"No running, natural motion"

Ja sinne katosi.

Tyosuhde-etu

Muisto menneisyydesta.

Taisin joskus tuoda tyopaikalle kannykan laturin, jotta puhelimesta ei paasisi akku lopahtamaan. Iltapaivalla pomo kaski huoneeseensa ja sanoi, etta tasta ovat nyt muut pahoittaneet mielensa, kun yksi saa kayttaa tyopaikan sahkoa omiin asioihinsa.

Kiire

Kyllahan te taman jo tiedatte.

Mutta silloin juuri, kun kiire on kamalin, niin iskee hullut ruuhkat, rullaportaissa on 300 kiloa mummoja edessa, kahvi loppuu pannusta, tietokone jumittaa, bussit on myohassa, avaimet on hukassa, passi on kadoksissa ja taksikuljettaja ajaa harhaan.

Ei mitaan uutta auringon alla.

Seppo Lehto

Ensin lukaisin suomalaisten kiihotuksesta.

Ja myöhemmin löytyi tuo videokin.

Johanna Tukiainen

Tiukka kysymys heti kärkeen. Miksi?

Johanna Tukiainen seksielokuvan kuvauksissa. Katso ja kuuntele.

Sama typy siskonsa kanssa RMJ:lla.

Ja perhe on raivoissaan.

Mieheni ovat aina olleet minua vanhempia. Ei Kanervassakaan mitään vikaa ole; hän on charmantti ja tyylikäs mies. Jos Ilkka ja minä olisimme molemmat vapaita, en tiedä, mitä tapahtuisi, kaunotar sanoo ja hymyilee salaperäisesti.

Eikä hymyile vittu mitään. Ja miksi tuo yks tyrkky on taas paikalla kun sattuu ja tapahtuu?

Vai olisko kyseessä pieni tempaus?

Eli vielä kerran, miksi? Ihan on ollut sellainen käsitys, että Ilkkakin on tuota hyvää saanut jo muutaman vuosikymmenen ajan. Että varmaan joku käsitys voisi olla, kenen kanssa vehtaa? Että kun jo yksi "tekstarikohu" tuossa hiljattain oli takana.

Voi että.

Fukuoka, Japani

Männä viikolla vierailin pikaisesti Fukuokassa. Joka naisten kauneudesta päätellen lienee Japanin Turku.

Aamulla keskiviikkona aivan liian aikaisin ylös ja taksia metsästämään Okpon aamuisilta kaduilta. Sitten kumijalalla pika-pikaa läheiseen satamaan josta lautalla Busaniin. Oma muisti jälki oli sitä luokkaa, että kansallinen ja kansainvälinen terminaali sijaitsisi vieri vieressä, mutta niin vain vastaanottotiski oli toista mieltä. Ei muutakuin perillä toinen pirssi alle ja menoksi. Kuski kun ei kiireessä ymmärtänyt, että terminaaliin, niin keksin sanoa, että japani. Ilme kirkastui ja nappi lautaan. Ja niin kurvattiin kulman taakse kansainväliselle terminaalille. Kyllä tuon olisi kävellenkin ehtinyt...

Lippuluukulla seuralaiset jo odottivatkin joten homma sitä myöden selvä. Liput lunastukseen ja eikun odottelemaan. Meriajelu hurahti nukkuessa ja kolmen tunnin päästä perillä Fukuokassa. Keskustan bussia odotellessa vanhempi herrasmies ehti ojentamaan vapaalipun bussiin kyseiseksi päiväksi ja seurue luonnollisesti otti lahjan vastaan ja kiitti. Satunnaisessa paikassa ulostautuminen bussista ja harhailua hetkinen ympäri kaupunkia.

Nälän yllättäessä pikaruokalaan, jossa tarjolla herkkuja japanin malliin pikkurahalla. Osto lippu automaatista, jossa tarjolla jos jonkinmoista särvintä. Anna lippu tarjoilijalle, odota minuutti ja maittava ateria on valmis. Riisiä, lihasta, merieläinkeitto. Maukasta ja edullista.

Naiselle evoin kapselihotelli oli kiinni, joten suositus tuli paikalliseen guest houseen. Muistin maininnan myös internetissä, joten sinne siis. Ystävällinen palvelu ja edulliset hinnat vakuuttivat jäämään ensimmäiseksi yöksi Khaosan Fukuokaan.

Seuraavana aamuna osajoukko jatkoi matkaa kohti entistä pääkaupunkia Kiotoa allekirjoittaneen jäädessä jälkeen. Päivä meni sitten käveleskellessä ympäri kaupunkia asioita ihmetellen. Linnan raunioita, puistoa, Hawks-townia ym. Reilut viitisen tuntia kävelyä kaiken kaikkiaan tuotti kepeän väsyn joten toivoin majoituksen onnistuvan helposti. Päätin sitten itse kokeilla tuota kapseli meininkiä ja löysinkin hyvältä sijainnilta suositellun hotellin. Ongelmaksi meinasi kuitenkin muodostua ihoon naulattu kuva taannoisilta vuosilta, joita ei hyvällä moisissa paikoissa katsota. Vaan suomalainen myynnin rautakoura kun on asialla, niin kaikki järjestyy ja niin pääsi setä nukkumaan pieneen koirankoppiiin. Hotellin hintaan sisältyi myös kylpylä, jossa lepäilin tovin ennen hierontaa.

Vaikka hotellissa oli myös pieni ravintola, päätin seikkailla vielä hetken ulkosalla ruuan suhteen. Päivän päätteeksi olo oli kuitenkin suhteellisen naatti, joten keitot naamariin ja takaisin hotellille. Kapselista löytyi vielä telkkarikin, jonka avattuani sitten ymmärsin miksi tämä oli vain miehille.

Nenä vuotaa

Mitäs mätäs?

Nenä vuotaa hieman. Lienee kuuma/tulinen keitto, jonka pistelin poskeeni hetki sitten. Tämä päivä ahkeroidaan vielä, kuten ennenkin ja sitten huomenissa paatilla kohti muinaista japaniaa. Kohteena vanha pääkaupunki ja jotain muutakin.

Viikonloppu pantiin leväten. Lauantaina Okpon esittelyä ameriikan serkuille.

Tylsää?