-Moimoi, niin ootkos sä tulossa illalla?
-Joo tota joo, kyllä varmaan. En oo ihan varma vielä. Pitää katsoa nyt, mulla on ihan hirvee kiire tän opiskelun kanssa. Teen lopputyötä nimittäin.
-Ahaa, no se kyllä. Mut et varmaan illalla tee? Siis jos tuut vaikka käymään vaan, tuulettaa päätäkin sopivasti.
-No niin se tekis joo, mut mul on kyllä yhdet toiset bileet minne mun pitäis ehkä mennä.
-Ahaa..
-Joo, ja sit mä oon kaikenlisäksi vielä tosi väsynyt, ettei mua oikein nyt jaksattais mikään.
-Okei okei, älä nyt mitään stressiä ota tästä. Siis oot tosi tervetullut, jos vaan haluat ja jaksat tulla. Mut mä ymmärrän, että et ilmeisesti ole tulossa koska olet illalla jossain toisissa bileissä, jossa väännät lopputyötä ja olet kaikeksi hyväksi vielä tosi väsynyt. Oot kyllä reipas.
Ihan pelkkä ei, en ehdi ois myös riittänyt.
11.10.06
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
9 comments:
"Ei, en ehdi" kuulostaa vähän tylyltä. Selittely kuuluu ihmisluontoon.
Voi olla. Eikä tuommoisesta pidä loukkaantua. Mikään ei koskaan käy kaikille tai risti seinään.
Nauratti vain kovasti toisistaan poikkeavat vaihtoehdot miksi ei pääse paikalle.
Totuushan saattoi olla ihan toisenlainen.
Heh. Hei kaikki tekee noin joskus. Sillon kun se oikea syy on yksinkertaisesti, ettei osaa päättää tai ei varsinaisesti ole oikea moodi päällä - eli ei oikein ole perustellut vielä itselleenkään mitä huvittaisi tehdä. Ja sit kun puhelu katkeaa sitä ajattelee: "en tule" olis tainnut riittää.
Itse en kyllä paljoa selittele, jollen osaa päättää tai haluan pitää vaihtoehdot avoinna, sanon vaan ilmoittavani myöhemmin.
Toisaalta jos mulle soittaa, kun olen nukkumassa ja kysyy "herätinkö?", sanon silloinkin "joo.". Useimmat ei myönnä; ainakaan päiväsaikaan.
Mutta se on aika inhimillistä, valehteleminen, mutta onhan se aika huvittavaa...
Vähän pohjille.
Kyseinen ihminen aivan ihastuttava, sydämellinen ja kiltti. Ja aiheesta on puhuttu joskus aiemmin. Vastaavasta. Ja tultu tulokseen, että voi sanoa kyllä ihan rehellisesti että ei nappaa, ehdi, kiinnosta, jaksa, mitä ikinä.
Siksi ehkä pieni pettymys, että höh, mä se vaan täs, kyl mullle voi sanoa. Ei.
Kaikki hyvin.
Miten on ois toi suora: "tiedätsä, mua ei huvita"?
Nii. Tylyä, mutta ah, niin todellista.
Mä olin rehellinen. Mä kerroin, että unohdin. Siis voitan.
Kaikki voittaa.
Post a Comment