Mä tuun tähän nukkumaan

Viikonloppuna siis ehti kaikenlaista. Yövyin vanhan ystävän luona joka on jo aiemmin elämässään monistanut itsestään sievemmän, pienemmän version. Pikkuprinsessa meni nukkumaan ja aikuiset sitten miettivät pikkutunneille vielä aikuisten asioita. Ja jossain kohtaa vuodesohva, tyyny ja peitto tainnuttivat ilman mainittavaa vastarintaa.

Yöllä heräsin kun prinsessa seisoi vuoteen vieressä ja sanoi että pelottaa omassa huoneessa että hän tulee tähän nyt nukkumaan. Enpä tokkurassa mitään tainnut kummempaa tajuta ennenkuin pikkuinen makasi jo peiton alla pää tyynyllä ja pehmokirahvi kainalossa. Jahka sain vielä pään tyynyyn niin pikkukäsi otti kiinni isommasta käsivarresta. Varmistus varmaan, että olisin siinä.

Ohikiitävä ajatus siitä, mitä on olla pieni ja pyytää apua. Luottaa johonkin.

Terapiaa.