Ensin ei

Ensin tuntuu, että kukaan ei puhu englantia ja sitten yhtäkkiä kaikki.

No, melkein. Hämmentävää silti, kun peruslounastamossa vanha herra tarjoaapi manduja ja sitten selviää, että professorismiehiä. Siinä sitten tovi rupatellaan maailmanmenosta.

Ilta päättyy siihen, kun taksikuski kyselee ensin koreaksi ja kun totean, etten juurikaan ymmärrä, niin kieli muuttuu sujuvaksi englanniksi. Vai suomesta, no sinne olenkin aina halunnut matkustaa. Joojoo, tuumaan. Vaan kaveripa selittikin sitten, että miksi ja oli muutenkin suomen jutut ja historiat tiedossa. Ooh, tuumaan.

Suomalainen mies hyvin rohkea. Ehkä.