Parista

Lotta älähtää työpaikkasyrjinnästä. Totta, perkele. Uskon vai uskonnon edessä tehdään omituisia asioita. Mitäs jos kaikki yritettäisiin vain tulla toimeen?

Rakel Liekki on kirjoitellut blogiaan jo kotvasen aikaa. Varsinainen kuhina kuitenkin tapahtuu kommenttiosastoilla, missä menevät jatkuvalla syötöllä perunat ja porkkanat sekaisin. Asiasta ja vierestä. Tosin ole mukautunut ajattelemaan, että se lienee hyväkin asia(?)

Ripareissa hyvä esimerkki siitä, että vaikeidenkin aikojen vallitessa, pitää uskoa itseensä. Ja tekemiseen. Huonoissa olosuhteissa sitä jää kupelehtimaan vääriin asioihin ajasta ikuisuuteen. Jossei itse hoksaa vaihtaa maisemaa/työpaikkaa/mitä ikinä. Uskallusta, veikkaisin että kaipaa moinen.