- Annoin anteeksi noin 15 kertaa, sitten riitti. Uskottomasta ei saa uskollista, eikä armoa enää tule. Ihminen, joka ei kykene sitoutumaan yhteen ja pettää tekosyiden varjolla (olin humalassa tai tilanne johti siihen), voi miettiä, kannattaisiko pysyä sinkkuna, tuhahtaa nimimerkki No More.
Iltiksen juttu.
15 kertaa?
Tosin jää kertomatta, että miten petettiin. Pettäminen lienee pariskunnan yhdessä sovittujen sääntöjen rikkomista. Ja nämä tietenkin vaihtelevat pareittain. Ja joskus myös pariskunnan sisällä... Siinä mielessä julkipuhuminen etukäteen on hyvä tapa ongelmien välttämiseen.
Mikä on pettämistä teidän mielestä? Mitä annatte anteeksi jos annatte? Mitä ette?
5 comments:
Pettämistä on kaikki mistä jää itselle huono omatunto-
Jos satutat toista ilman että tulee huono omatunto niin silloin ei oikein ole ne "yhteiset säännöt" selvillä tai ihan vaan patologista vikaa päässä (näitäkin ihmisiä tunnen!)
Jos taas satutat toista tietäen sen etkä välitä huonosta omastatunnosta tulee hyväksi kysymykseksi onko kyseessä edes parisuhde.
Tuntien kumppaninsa, mitä toinen ajattelee mistäkin ja miten suhtautuu asioihin, sellaisen tekeminen minkä tietää olevan jotain mitä toinen ei hyväksy tai josta pahottaa mielensä, on pettämistä.
Mua aina nää tällaiset lehtijutut häiritsee, oli kyseessä mikä tahansa parisuhdeasia. Vastaajat ovat aina niin ehdottomia. Kaiken maailman kerrastapoikkia ja muuta. Aivan kuin kumppanit olisivat niin samanlaisia, että niitä voisi kohdella saman mallin mukaan jokaista. Pettäminen on toki vakava asia ja satuttaa kovasti, mutta onko se silti syy ja oikeutus suhtautua ihmisiin ehdottomasti? Vai pelkäävätkö ihmiset muuttuvansa (tai muiden silmissä leimautuvansa) onnettomiksi "ikuisesti ymmärtäjiksi" ja sinisilmäisiksi höynätettäviksi, jos eivät suhtaudu tiettyihin asioihin jonkin ehdottoman periaatteen mukaan?
En tiedä, vaikeita asioita. Niin vaikeita, että periaate ja käytäntö harvemmin kohtaavat edes sadan metrin etäisyydeltä.
Armoa ei Siperiaan.
Hyvä pointsi - mitä pettäminen oikein on? Siinä on kai jonkinlainen sisäinen tuntu että toimii epäeettisesti, rikkoo yhteisen "lain" henkeä vaikka ei välttämättä kirjainta. Jos mulla on 20 miestä ja kaikki tietää että on epälukuinen määrä muitakin, asia on ok. Jos mä yhdellekään annan väärän kuvan tilanteesta, asia ei ole ok. Jos mä annan miehen ymmärtää että se on ihana ja mielessäni mietin että voi mikä toope, sekin on pettämistä. Ehkä pettämistä on nimenomaan se että johtaa toista harhaan, antaa ymmärtää jotain mikä ei ole niin. Kiva kun pistit tän pohdinnan liikkeelle.
Piti laittaa Zen Cafén Helvetisti järkeä soimaan.
Lue Albert Camusin putoaminen ja tajua että olet itse juuri samanlainen ja että mistään pettämisestä ei kannata enää puhua sen jälkeen.
Mä itse ainakin nautin kahden venäläisen huoran kanssa paljon enemmän kuin silloisen naisystäväni kanssa. Että kannattaa pettää ainakin.
Post a Comment