Ensin vahan, mietin etta mita jos se saatanan malariahyttynen pistaa. Tai denguesaaski. Tai joku saatanan varaani vie kaden ja triggerfish puree varpaan irti.
Oikeasti ainoa pelattava asia on pelko itse. Ja sen nimi on Bangkokin liikenne.
Otin vahan nappituntumaa ajelemalla tuk tukilla juuri asken ja jumalauta kun paskat oli lahella tulla housuun.
3-pyorainen mopo, jossa takapenkki, ei turvavoita. Vauhtia en tieda, mutta tuntuu pirun kovalta kun puikkelehtii autojen, mopojen ja muiden tuk tukien valista.
Tallainen linnanmaelle!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Mainiota, bisnesideoita kehittyy! On se hyvä, että pistettiin sinut sinne suureen maailmaan :)
(Oikeesti: pysy hengissä!)
Tuk-tuk:it on ihan jees, mutta pitää muistaa neuvotella se matkan hinta etukäteen. Muuten tulee huijatuksi. Samoin kun taksissa kannattaa pitää huoli siitä että se mittari tosiaan laitetaan päälle. Siitä voi huomauttaa, ei aiheuta pahaa verta, jos ei automaattisesti laiteta.
Se mitä tuk-tuk:in kuljettajalta ei pidä koskaan pyytää, on että hän veisi sinut johonkin baariin.
Nimim. kokemusta on
Tuosta dokumentaatiota aiheesta, viimeinen osio (The beer)
http://thaiblog.nikc.org/2006/03/10/my-first-time
Juu.
Vien sut 10 bahtilla, mutta pitaapysahtya.
no stop.
Taksilla kokeilin huvikseni neuvotella hinnan, sitten pyysin mittarin paalle ja lupasin maksaa neuvotellun hinnan. Kuski vahan nikotteli, mutta ymmarsi yskan. Ei se paljon heittanyt, mutta opittu on, etta mittarilla kannattaa ajaa aina.
Juuri eilen palasin Bangkokista. Piti taasen kokeilla TukTukia, kun taksit ei ottanu kyytiin sen tyeprän traffic Jamin takia... ja TukTuk oli ainoa joka vei meitä Khao Sanille ja kumman halvalla tällä kertaa ja ilman typeriä stoppeja.
Mä oon aina mennyt mittarin mukaan taksilla. Pääsee yleensä halvemmalla kun niilä ei maksa mitään mennä.
Post a Comment