Salakapakka

Piti menna illallisen jalkeen nukkumaan, mutta omistajan kanssa jutustelu johti muutaman oluen juomiseen ja pieneen iltakavelyyn.

Joka paatyi salakapakkaan. Josta lahteminen paatyi toiseen salasellaiseen.

Aamulla herasin aikaisin 14:40.

Ote lipeaa

Alan olla vasynyt. Tahan asti kaikki on mennyt melko hyvin. Ei suuria vastoinkaymisia tai pahempia kommelluksia. Mutta nyt..

En suostu luovuttamaan. Lepaan hetken. Viela vahan matkaa..

Sitten ote lipeaa.

Roikun valjaissa ja raajat saavat ansaitsemansa levon. Kokeilin kalliokiipeilya ja ensikertalaisen sisulla kiipesin melko korkealle.

Voiko olla tylsaa

Pienen pieni tabu lienee se, jos matkamies internetin lapi joskus ilmaisee, etta on hieman tylsaa. Sellainenhan ei nyt vain kay painsa. Kun on kaukana. Ja on lamminta. Ja paratiisi. Ja kaikkea.

Mutta kun sataa vetta, kaatamalla, on ainoa hupike nyt internet ja pari kirjallista.

Tylsaa.

Olen suomalainen

Toisinaan on mukava vaihtaa parisanaa maanmiehen tai naisen kanssa. Joskus saatan vain kuunnella pari sanaa ja pitaa kultani.

Jokin hetki sitten paljastin kansallisuuteni, kun ravintolassa Erkki, 45 v. kysyi Marjatalta, 39 v. suomen maatunnusta.

Huikkasin, jotta +358 ja jatkoin matkaa. Erkki kiitti ja Marjatta totesi aaneen, etta ystavallisia nuo thaimaalaiset.

Eikun! Ja sitten repesivat nauruun. Meika ja.

To the Airport, TO THE AIRPORT

Muistakkote sen pepsimax mainoksen, missa se apinainen ajelee ohjeiden mukaan lentokentalle, eika kandee ollu huolissaan, koska ei ole sokeria?

Asken elin sen mainoksen itse mopon kyydissa. Ja huolissa ei tarvinnu olla, koska kuskilla oli kypara.

Paska Juttu

On asioita, jotka pitavat ihmisen noyrana.

Eras voisi olla vaikka semmoinen, etta rannalla pitaisi paasta paskalle ja miesten vessa ei toimi. Vessavaksi ohjaa naisten vessaan, josta puuttuu ovi.

Maalliset murheet tuntuvat niin kovin kaukaisilta.

Mutta luonnollisia juttujan nuo. Ovat.

Pruuuts, plots!

Kop kop

Makoilin bungalla lueskelemassa ja kuulin koputuksen. Avasin oven ja sellainen varpusen kokoinen otokka lensi sisaan.

Siis ekaa kertaa elamassa otokka koputtaa ovelle ennenkuin lentaa sisaan.

No, se jai sinne ja mina lahdin syomaan. Yolla tykkasi leikkia lampun kanssa ja lennella pain seinia. Meikapoika nukkus verkon alla.

Tsunami

No, tama nyt on kuitenkin talle hetkella melko lahella.

Sassalaisia

Kaarmeet paratiisissa olivat naamioituneet nuoriksi saksalaisiksi miehiksi.

No, melko kiltisti olivat. Vaan ehka nautinto olisi ollut suurempi ilman heita.

Huomaan myos, jotta enklantini on hieman ruosteessa. Eika kylla paase paranemaan kun keskustelee paikallisten kanssa.

Sanastokieli, sano.

Ei se niin

Takaisin sivistyksen parissa.

Melko pian kaikkien epaselvyyksien jalkeen huomasin, etta internet maksaa miljuunan ja puhelin ei toimi.

Pistin kaikki kii ja olin vaan.

Viimeinen ranta

Istuin iltaa vanhan saksalaisen ukkelin kanssa, joka sitten paatti saada sydankohtauksen kesken illan. Sita ennen han naytti jotain karttaa, missa puhuttiin viimeisesta rannasta.

Ennen elvytysvaen saapumista kartta joutui hyppysiini ja huomenna lahden ottamaan selvaa tuosta salaperaisesta paikasta. Josta ei siis kukaan tieda.

Ai niin, tutustuin myos ranskalaiseen pariskuntaan juuri asken. Hassua.

Ihan niinkuin olisin nahnyt taman kaiken joskus aiemmin. Ehka joku elokuva..

PIRATES OF CARIBBEAN!

Unessani

Nukkuessani hyvin ansaittuja youniani, herasin telkkarin molinaan. Siella Kevin Federline uhosi pieksevansa jonkun vapaapainijan. John Jonkun.

Sanokaa, etta se oli unta vain.

Mopotaksi

-Wheel yuu aa going mistel?
-To to Na Thon, quickly!

Ja setahan kiirehti. Jarrua painoi vasta satamassa, kun piti pysahtya.

Lemmikit

Viimeisimmassa majapaikassani sain taas kaksi uutta lemmikkia.

Pikkuisen geckon ja helvetin ison torakan. Toista kutsun Mikko Alataloksi ja toista David Hasselpahkinaksi. En tieda viela kumpaa.

Mitenkohan viihtyvat keskenaan?

Vahva kuin

Ollessani perinteisella, ensimmaisella kavelylla uudessa resortissa, loysin tieni rannan kautta sisamaahan. Siella sitten kummastelin paikallisten asutuksia ja tekemisia jonnin aikaa.

Oikaistessani pellon poikki, panin kylla merkille ison mustan patsaan joka kuvasi melko hyvin harkaa. 10-15 metrin paassa huomasinkin patsaan kaantavan paata ja tuijottavan matkamiesta.

Tietaakohan tuo elikko mitaan Martti Lutherista?

Toviksi jaadyin kylla. Ei ensiapukurssilla ole puhuttu koskaan mitaan tallaisesta. Voi herranjumala kun se oli iso mollikka. Ja vahva.. kuin.. karhu! Tai harka.

Sivuaskeleilla suoriuduin hissukseen tieheni ja jatin jakin ihmettelemaan elamaa.

Flunssako se

Iloa ja riemua tottakai. Jannia kokemuksia ja sen sellaisia. Aivan varmasti.

Vaan ilmastoidut tilat ja yli-innokas tuuletin tuotti ehka hieman arvaamattoman flunssan. Niisk niisk. Vahan chilia ja riisia ja tuplaniisk. Hyvin irtoaa. Saali vain, etta niistaminen on taalla jotenkin rumaa ja poydalla olevat paperit sellaisia pienia hottoisia.

Kyl taa tast.

Lamminta vetta en ole muuten enaa oikein osannut edes kaivata.

Sitten tietty jos ei tykkaa otokoista, niin kandee asua hetki ja pieni niiden kanssa. Tekee kermaperseille ihan hyvaa.

Paivakirjoja

Harmittaa hieman.

Tuntuu, etta ajatukset ovat paattaneet juosta paahani talla matkalla koko ajan ja kaikkialla. Osan kirjoittelen tanne. Osan toiseen blogiin.

Lisaksi kirjoittelen ihan kasin sellaiseen pieneen vihkoseen, jollainen oli myos Hemmingwaylla. Moleskin. Sinne tulee lahinna niita ajatuksia ja tekemisia, jotka eivat tanne ehdi tai paase.

Kun minut on salamurhattu 30 vuoden paasta, ollessani diktaattorina jossain banaanivaltiossa, nuo muistelmat julkaistaan ja niista tehdaan elokuva.

Kutsun niita tuktuk-paivakirjoiksi.

Pieni ajatuksellinen katkos kuitenkin on. Mita tanne pitaisi kirjoittaa? Mita tuonne toiseen?

Aattelin, etta tanne kirjoitan hajanaisia huomioita reissusta ja mita se on herattanyt. Ja tuonne toiseen ehka hieman paikoista tarkemmin, hintoja ja suosituksia. Sen sellaisia.

Vai oisko jotain muuta mielessa?

Aina on.

vain 200 m

Niin siina sitten kavi.

Sille mopon vuokraukselle oli ihan syykin ja se oli jonkinsortin vesiputous. Mars matkaan.

Huvittavaa oli mainio opastus, joka johti pienen ylimaaraisen kierroksen kautta perille.

Huvittavaa oli myos jatkuvat kyltit, etta 200 m putoukselle.

Huvittavaa oli, etta matka oli joltisestikin pystysuoraa.

Ylhaalla ei ollut enaa huvittavaa.

Oli vain kaunista. Ja vihreaa. Kylla kannatti.

Jarruja

Maki laskee sellaisella kaltevuudella, ettei suomessa missaan. Koskaan.

Mies viisoo tiella ja kaskeee pysahtya. Painan jarrua, mutta mopo on toista mielta, meno jatkuu. Tiella on hiekkaa, joten etujarrun kaytto arveluttaa. Pakko.

Hitaasti mopo pysahtyy juuri miehen eteen. Alhaalta tuleva liikenne alkaa kiiveta ylospain kaistaani pitkin. Takaa tulee brittityttokaksikko kiljuen. Seka tytot, etta jarrut. Mies toimii nopeasti ja viisoo tytot takana olevalle leventeelle. Tytto saa pyoran pysahtymaan.

Lahelta piti.

Onneksi ajan kuin ammat.

Maaritelma kovuudelle

Loysin uuden maarityksen kovuudelle.

Nuoret thai-nyrkkeilijat. Ikaa ei varmaan viela viidettatoista kesaa kun kehassa paasteltiin kuin vierasta sikaa. Armoa ei annettu, eika sita pyydetty.

Kuusi ottelua, joista 5 ensimmaista paattyi tyrmaykseen. Ja silti jokainen kaveli omin jaloin pois. Enamman tai vahemman horjuen. Kaikki ottelut viimeista lukuunottamatta helvetin intensiivisia ja kovia. Ilo katsoa kaikenkaikkiaan.

Paitsi viimeinen. Kaksi pitkaa mallipojua leikki nakkikioskitappelua ja sitakin huonosti.

Tulkaa pois siel on peli menos!

Hei jatkat.. hei.. emma tosissani. Eiks voitais vaan unoh