Pitkä kotimatka kiinalaisilla

Käväisin kurkkaamassa docpointin päätöksen, Last Train Home.

Vanhemmat matkustaa miljuunien matkojen päähän ompelemaan vientifarkkuja pienellä palkalla, jotta lapsilla olisi mahdollisuus käydä koulua. Lapset eivät koskaan tule tutuiksi vanhemmilleen ja vieraantuvat näiden toiveista ja tavoitteista. Koulunkäynti ei maistu ja sopivan iän tullen karauttaa teini toisaalle tehtaaseen, vanhempien esimerkin varjolla. Älä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon.

Perheelliset ovat koko vuoden erossa lapsistaan, asuvat pienissä asuntoloissa ja työskentelevät aamusta iltaan. Kiinalaisen uuden vuoden tullen matkustetaan miljoonien kanssa ihmisten kanssa ruuhkaisissa junissa pari päivää kotiseudulle, jossa kysellään lasten todistusten perään ja riidellään hetki. Sitten palataan töihin. Koulutus nähdään ainoana keinona päästä parempaan elämään kiinni. Lasten koulutus.

Jännää. Länkkäri maksaa pari sataa farkuista, joihin leveä perse istuu nätisti ja jotka pieni kiinalainen väänsi riisipalkalla. Aika kallis rahti?

Länkkäri on onneton. Kiinalainen on onneton. Joku nauraa matkalla pankkiin.

Ei oo maailmas järjen hivent.