"Että sori nyt vaan, mutta kun tässä on ollut parempaakin tekemistä. Että elämää elettävänä. Ja kaikkea muuta siistiä lässyn lässyn"
Silloin kun kirjoititte blogia aktiivisemmin, niin ettekö eläneet? Tehneet parempia tekemisiä? Miksette?
10.1.10
Blogi vs elämä
Kertokaahan, kun ihminen palaa kirjoittamaan blogiaan taukojen päästä, niin miksi siinä on yleensä hieman halpa maku.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
20 comments:
En minä ainakaan mitään tehnyt. Minähän opiskelin.
Niin. Itse kukin käy ajan tai pidemmän toisaalla, ei siinä mitään. Hämmentää vain kepeä "väheksyminen" tuota aiemmin tehtävää aktiviteettiä kohtaan.
Tarkoitin, että opiskellessa oli aikaa kirjoittaa blogia. Nykyään ei tahdo jaksaa.
Oikeasti kyse ei sittenkään ole ajasta vaan inspiraatiosta.
Ah, tietty.
Tuntuu hassulta kirjoittaa näin, mutta sun äitis kanssa juttelin aihetta sivuten viimeksi.
Silloin ennen asiat olivat toisin.
Melkein väittäisin, että yleispölinä ei enää lennä kuin ennen. Pitäisi olla joku.. aihe.. mistä olisi kiinnostunut.
Mutta onko minussa jotakin vikaa vai onko kaikki paskaa?
Joo.. jossain viime vuoden kolmesta merkinnästäni ihmettelin muistaakseni itsekin, mistä kaikki johtuu. Kun tiedän, että omat touhuni ovat paljolti seurausta omien tilanteideni muuttumisesta, mutta miksi kaikki muutkin ovat lopettaneet.
Ehkä se on sitten vain sen sosiaalinen media, joka tuli ja sotki kaiken.
Raskaita ovat ne, jotka päivittävät harvakseltaan (enkä tarkoita sinua) ja sitten ne harvat päivitykset koostuvat lähinnä siitä pahoittelusta, että kun ei ole taas ehtinyt/jaksanut/muistanut pitkään aikaan blogata. Onhan sekin toki aihe, josta blogata, mutta pidemmän päälle alkaa kyllästyttää lukea niitä päivityksiä.
Ja vielä tuohon: "mutta miksi kaikki muutkin ovat lopettaneet", niin tiedoksi, että kaikki muut eivät ole lopettaneet. Blogin keskimääräinen elinikä on kai sen jonkun 2-3 vuotta (?) ja ne jotka ovat aloittaneet ekana (ja pitävät itseään "kaikkina") ovat varmaan sanoneet jo kaiken sanottavansa.
Jossain vaiheessa oli ainakin mulla *juttuja* ja niistä en nettiin kirjoita. Sitten lakkasi hotsittamasta kirjoittaa noin muutenkaan. Nyt taas on pitkästä aikaa sellainen hyvä flow myös polkkaamiseen, monista syistä, ja olen jaksanut blogejani päivitellä.
On kyllä vaikea olla pyytämättä anteeksi vaikka kukaan ei oikeasti pakota kirjoittamaan eikä blogin tilaajia todellakaan pidä ajatella asiakkaina :D Silti se jotenkin kuuluu tähän perusluterilaiseen sielunmaisemaan että pahoitellaan ettei täytetä niitä mahdollisesti muiden mutta todennäköisesti itsensä asettamia suoritetavoitteita.
Ei mul muuta. Paitsi että Hasseli sai potkut Talentista ja nyt oon aatellut, että se on senverran passee että seuraavasta Hasselista pitäis varmaan laitta kilpailu pydeen...
Minullahan blogaaminen sai alkunsa PA:n stalkkaamisesta. Kun sitten PA ja monet sen kamut liki lopettivat blogaamisen, tuli olo minullekin aikast yksinäiseksi.
Blogaamiseeni liittyi oleellisesti omien huuteluitteni ohella kaikenlainen keskinäinen pöhinöinti. Kun muut lähtivät, huomasin olevani liian vanha etsimään itsekseni uutta seuraa. Harmi siksens, olen nykyään huomattavasti tosikompi täti kuin viisi vuotta sitten, jolloin hilluin leikkimässä teidän nuorempien kanssa!
Toinen juttu, joka on harventanut blogeissa riekkumista on se, että työni on salakavalasti siirtynyt netissä tehtäväksi. Ja siihenhän tunnetusti saa uppoamaan kaiken käytössä olevan ajan ja liitte till.
Silloin kultaisina vuosina 2004 - 2005 opetin päivät naamakkain nähtyjä opiskelijoita ja humputtelin illat vapaa-ajalla blogiskenessä. Nyt näen opiskelijoitani jokusen kerran kuukaudessa ja kommentoin heidän tuotoksiaan iltakaudet netissä. Niin se työnkuva muuttuu ja vie elämästä pienet ilot!
No toi 2-3 vuotta varmaan pitää paikkaansa myös sen pienen pioneeribuumin ympärillä, mikä silloin aikoinaan oli. Sittemmin tuli muoti- ja neuleblogit. Ja ehkä tuo ydinjoukko hieman hajaantui pienemmiksi joukoiksi. Osalla loppui sanottava, osa löysi jotain uutta jne jne.
Mutta alkuperäinen pointti oli enemmänkin se, että jos päivitykseen tulee taukoa, niin miksi se seuraava merkintä on joko pahoitteleva (no, kohteliasta tietty) mutta toisinaan myös vähättelevä.
Vähän kuin haukkuisi duunin, harrastuksen tms minkä parissa on kuitenkin vuodattanut sydänvertaan muutamia vuosia.
Jos kirjoittaa haircuttia, niin parempi kai että elämässä tapahtuu, niin on kirjoitettavaa.
Joo, sori nyt että poikkeisin aiheesta.
Ja tosiaan: anteeksi, etten ole taaskaan päivittänyt.
lol
Kantsis varmaan tarkistaa blogiagenda.
Miksi sitä aloitti bloggaamaan ja kelle. Miksei ny jaksa samallailla ja muuttaa vaikka suuntaa, jos sikäli.
Suuntahan se on lopettaminenkin. Mutta kun taas toisaalta bloggaaja on yleensä vastuussa lähinnä itselleen kirjoitelmistaan, niin kandeeko sitä niin stressata jos vaikka mopo lähtee käsistä ja aiheet poukkoilee.
Ihmiset sitten lukevat jos huvittaa.
Kato nyt. Minäkin muodostin hetkessä useita sekavia lauseita, jotka luit mielenkiinnostuneena tuosta vain. Helppoa kun sen osaa, tai ei osaa.
Ps. Haluamme Just Sopivastinin linkkipostaukset takaisin.
Niin justiin Justin. Miten se meni:
"Nämä linkkikoosteesi ovat oikein hyviä, kun taas ne itse kirjoitetut jutut ovat vähän, nojoo."
Oho, Halme tuli kummittelemaan minulle.
http://skitch.com/mjp2/nxbji/blogger-just-sopivasti-post-a-comment
Näin se on nähtävä, kaksin verroin.
Anteeksi vaan kaikille kun en ole aikoihin päivittänyt. Ei minulla edelleen mitään elämää ole, liityin vaan naamakirjaan.
Olipa hankala hahmottaa tätä keskustelua, kun minua on alusta asti risonut ihan päinvastainen: se, että blogaamista (ja nettielämää yleisemminkin) pidetään sen ns. oikean elämän lapsipuolena, josta jotkut onnekkaat sitten ehkä joskus pääsevät pois, takaisin sen ns. oikean elämän pariin. Lähtiessä sitten haistatetaan tälle Internet-välivaiheelle pitkät ja jätetään muut kaihoamaan, että vielä joskus minäkin...
Eiku.
Mulle tämä on ollut aina sellainen mukana kulkeva juttu, joskus on tänne aikaa enemmän, joskus vähemmän. Harvemmin pahoittelen, vielä harvemmin halveksun, että te nettikansa täällä vaan taputtelette toisia selkään kun minä tuolla elän sitä oikeaa elämää.
Tuossa ihan aluksi vaan kysyin, että miksi näin tapahtuu? Niillä toisilla, siis.
Mutta kommenteissa kai mentiin ärrän ympäri kierrän korren. Mikä sekin, oikeasti, on ok. Mikäpä minä olen vapaata virtaa suitsimaan.
Post a Comment