kuvahaaste

Janneli haastoi allekirjoittaneen. Mikä on sikäli merkittävää, että tätä blogia ei juurikaan ole mainittu tai haasteltu mihinkään. Aikoihin. Siitäpä siis innostuneena.


Paikkana Geoje-do, Korea. Kuvassa muistaakseni kello 14 luokka. Oppilaille on juuri jaettu viime viikolla otetut kuvakehykset, joissa he poseerasivat miekan kanssa. Vallan näyttäviä otoksia. Etualalla suosikkityttö, joka väänsi jokaisen luokan pojan solmuun tarvittaessa.

Geoje-dolla aikaa kului tammikuusta huhtikuulle viime vuonna. Kylmää oli.

Spotify

Julkinen kerjääminen kielletty. Ei tänään.

Mistäs sellaisen spotifyn sitten sais?

Selvällä suomella

Tässähän vallan liikuttuu, kun.

Eilen oli sitten opeteltiin taas, junalla keskustaan, tuiskeessa. Hämmennyksen suoritti lähestulkoon jokaisessa virastossa asioinnin mutkattomuus. Toisella kotimaisella, helposti, nopeasti, varmasti. Reippaan vuoden kun on tankannut, ja oletusarvoisesti mikään ei toimi, helposti, on syömmein nyt kevy empi.

Lisäksi tuloaika suomeen pysyi vallan salassa. Jotta pääsisi yllättämään ihmisiä. Yllättyi jopa niin, että ei tuntenut, aluksi. Toisaalla tarkkaan harkittu juoni meni mönkäreelle, mutta jotain nyt kuitenkin. Parempi tietysti olisi ollut painaa suoraan rytmiin, "onko tässä vapaata?". Ensi kerralla.

Lisäksi harrastustoiminnassa yllätyttiin, ainakin tuttuset. Paljon uusia ihmisiä miettimässä, että kuka se on tämä, joka kesken kaiken astelee.

Täällä tullaan, elämä.

Jaa niin, postitse sopii mainita Helsingin alueella sijaitsevista asumismahdollisuuksita. Niitä tarkkaillaan kuin esikoistyttären viikonloppumenoja.

Kiitos.

Takaisin

Niin siinä sitten kävi, että kentällä oli oottamassa sama, joka aikoinaan toivotti hyvää matkaa. Lähtiessä sain suklaatia, tullessa oli talvitakki. Lisäksi toinen ystävä otta suojiinsa siksi aikaa, että löytyy asunto ja ja. Niin, mitä sitä nyt ihminen tarvitsee.

Pikkuhiljaa.

Uutta ja vanhaa

Kun kerran on aikaa liian paljon käsissä, niin sitten pitää tehdä jotain. Tai piti. Pää pörisee kuitenkin siihen malliin, että ei järjellistä.

Tympäännyin jo jossain vaiheessa vanhaan templateen, siihen kun ei mitään kilkkeitä mutkattomasti saanut. Joten nytsitten vaihdoin sen. Samalla lähti se synkkä ja syksyinen tausta-aamu vaihtoon ja tilalle tuli puku. Siitä todettiin aikoinaan, että ihan kuin joku escort-palvelu naisille. Älkääs nyt, sehän on ihan selvästi... Tai siis sehän näyttää... Jos sitä katsoo... kieltämättä... siinä vähän sellainen vivahde näyttää olevan. Olkoot nyt.

Tätä kai aiemminkin jo pohdittiin, mutta mikä se ulkoasun virka nykyjään on, kun suuri osa lukenee kuitenkin jonkin lukijan kautta. Eipä siinä, hienot kilkkeetkin lienee siinä mielessä turhia.

Mutta tulipas vähän klikkailtua, aikani kuluksia kahvin mutteeksi. Hyvää huomenta vaan.

Oiskohan aika

Tehda jotain jannaa?

Mutta ensin kahvia. Ja sushia. Taikka toisinpain.

Joku tietaa jotain

Enemman kuin hakukone.

Uutiset, saa ja maa

Se pitaisi siis olla umlauteilla.

Uutiset.
Eilen myrskysi. Alkoi justsopivasti kun asettui rannalle ihminen.

Saa.
Tanaan paistaa aurinko.

Maa.
Tanaan menen uudestaan rannalle.

Asetin huvikseni seurantaan Helsingin saan, niin ei tarvitse arvuutella.

Eri firma

Astelen ympariinsa. Kassan tapainen loytyy ja kysyn, jotta kahvi ja muffinsi maksaa 4 jotain. Ja etta onko se tuo iso muffini tuo tuossa. On, on se kuuluu vastaus. No mikas siina sitten, pista tulemaan ja kahviin maitoa. Vaan tilittaessa hinta onkin melkein seitseman. Mites se tuo tarjous tuossa, kyselen uusiksi. Se on ihan eri firman tarjous, kertoo ystavallisesti han.

Ahaa.

Ensikertalainen hiusvuolija

Enaa ei kylla.

Useampaan otteeseen on tullut vierailtua hiusleikkaamossa, jota te nuoret leikkisasti kutsutte parturiksi. Ei siina mitaan, mutta kun useimmiten sydammesta ottaa jalkikateen, kun koittaa selvittaa ettei ihan niin paljon olisi tarvinnut ottaa ja joojoo on se nyt kuitenkin ihan hyva ja kasvaahan se takaisin. Ammatti-ihmisia kuitenkin, mutta ei niin ei. Ei kuvin, viittoen taikka suusanallisesti selvittaen.

Ja sitten huviksein, annan ensinkertalaisen harjoitella kulmakarvaveitsella tukan vuolua ja kas, ei ole aihetta enaa ammattisaksille.

Vahan ihan olen yllattynyt.

Rautamuori

Leppoisasti nakkelin alakerran kuntosalilla punnuksia suuntiinsa, kun paikalle pyyhalsi n. 45-50 vuotias aasialainen nuorekkaan oloinen neitirouva. Heipat sanottua neitirouva istahti vatsalihaspenkkiin ja pisti 40-50 toistoa hikea vuodattamatta. Sitten tomerin askelin hiihtostepperiin ja 5 minuutin tehosarja ylamakeen. Ja taas laite nopsaan vaihtoon, talla kertaa vuorossa pec-deck ja snadisti pienemmat painot kuin itsella. Siina sitten riehtoi hymyssa suin kuin ei mitaan.

Tasta on hyva jatkaa.

Ruokaa

Ennyt sano enka kiella, mutta olen taalla maailmalla ollessani herkutellut monin eri muodoin. Vaan naemma nyt on tullut aika maksaa kalavelat perunoina ja tuottaa itse potya poytaan.

Allekirjoittaneen huippusalainen tomaattitonnikalapaskakastike(typo, jatin huvikseni) on jo testattu ja hyvaksi havaittu, mutta muutakin tarvitaan.

Pitaa olla helppoa ja voisi olla jollain tapaa skandinaavista tahi suomalaista, tavallaan.

Riisipuuro, perunakeitto, porkkana- ja makaronilaatikko. Tuollaisia mietin.

Mikas muu ois kiva?

Helpompaa tietysti olisi olla paikanpaalla suomenniemimaalla ja vieda ihmeiset syomaan suomalaista perinneruokaa eli kebabbia ranskalaisilla ja kinkku-tonnikalapitsaa.