Katukuva

Kirjasto meni rikki. Harhailin hetken kone kasissa ympariampari. Lopuksi koto lahella katukaytavalla langattoman loysin.

Sittemmin istahdin kahville laheiseen kiskaan ja hoisin internetin sielta kasin.

Rajoittua toimintaa latailujen suhteen. No hoh.

Jiu jitsu

Kyllä, olen kiinnostunut oppimaan jiu jitsua.

Loppumaailman uni

Unista kertominen on vähän kuin (keksi tähän itse joku nokkela sutkautus).

Vaan kerrankos sitä. Oli sellainen Cloverfield tyylinen kaaos, höystettyä vedestä nousevilla ufoilla tyyliin Maailmojen sota. Lentävä ystäväni raahasi minut turvaan jonnekin, missä kuitenkin oli Usvasta tulleita mörköjä.

Vähän ennen loppua patistelin sirkuksen lihavan leidin keittämään kahvit, koska aavistelin, että pian saattaisi iso pommi jysähtää.

Ja sittenhän se tosiaan.

Itse tosin selviydyin suojaamalla kasvoni käsillä korkeassa polviasennossa. Ison mölyn jälkeen oli aavikkoista, mutta jo hetken kuluttua paukahti uusi pommi. Lähempänä.

Saa nähdä jatkuuko ensi yönä.

Kylymä

Luulin, että kesä. Ja ne kärpäset.

Vielä mitä, hyvä ettei pakkasta. Takit päälle, kengät jalkaan. Sormikkaitakin melkein eilen.

Vaan tänään paistaa täydeltä terältä. Näin totesi aamulenkki.

Entäs oikea batman?

Mielenkiintoinen artikkeli, jonka löysin Mielenkiinnottomalta.

Netti vai ei

Ostin internetin. Sellainen samanlainen mokkula se kai, kuin siellä Suomessa. Täällä tosin maksetaan etukäteen könttä siirrettävästä datasta. No, olkoon. Meilit vaan äkkiä ja sitä rataa.

Vaan mitäs persettä? Ei toimi, mokoma. Takaisin pisteeseen ja asiakaspuhelimeen. Jännä, ääneksi kyselee mitä asiakas tahtoo ja avainsanoista sitten tunnistaa ja ohjaa oikeaan paikkaan. Ja lopuksi ihan oikeaan paikkaan perille.

Jossa sitten todetaan, että ei ompputietokoneille.

Huomenna toivottavasti myyn internetin takaisin samaan hintaan hälle keltä ostin.

Budjetti reissuun

Laskekaa ensin joltisenlainen budjetti. Sitten lisätkää siihen semmoinen +10-15 prosenttia. Varmuudeksi.

Sitten laskekaa, että kengät menee paskaksi, housut ratkeaa kriittisesti ja paidat värjäytyy pinkiksi. Majoituskin voi maksaa odotettua enemmän ja välillä voi olla nälkä.

Sitten voi olla melkein ehkä kutakuinkin jees. Liian helppoa ei saa olla.

Pilveä

Ei, ei just nyt kiitos.

Mutta niin vaan tämän päivän rantareissu siirtyi, koska pilvinen taivas. Sen sijaan tutustuin kaupunkiin köpötellen ympäriinsä. Korealaisiin serkkuihinsa nähden tässä kylässä ei ilmeisesti muuta olekaan kuin puistoja. Adelaidessa oli siis sedän sijainti.

Ja joki.

Kesä ja kärpäset

Älkääs nyt.

Siinä missä suomen surriaiset keskittyvät pörräämään kohteliaan etäällä ja tekemään täsmähyökkäyksiä kohteisiinsa, australian serkut lentävät täydellä voimalla silmiin, korviin, nenään ja suuhun. Saatana!

Turvallinen

Kävely halki kaupungin ja majapaikkaan mars. Vajaa pari tuntia myöhemmin ja takaisin etsiskelemään asioita ja sen semmoisia. Poliisiauto samaisella kadulla. No, niitä kai aina.

Eilen kuulin, että ihan mies oli tapettu samaisella kadulla n. vartti myöhemmin, missä itse tepastelin.

Kotiinkin voi kuolla.

Kaupat kiinni

No tehän tiedätte, jotta kaupat sulkeuvat parhaaseen aikaan kotomaassa. Eli silloin just kun yöllä 23 aikaan pitäisi löytää sukkahousut, ostaa viinaa tai täydentää muonavarastoja, on marketit sulki. Koreassa kaupat näytti olevan melkein aina auki ja siihenkös ihminen tottui helposti.

Nyt taas Australiassa viina ostetaan eri ovenaukaisulla ja kaupat sulkeutuu niinkuin Suomessa. Itseasiassa aikaisemminkin. Hmph.

Pussieläinten luvattu maa

Vajaa vuorokausi syvää pohdintaa, huonoja elokuvia ja aivan liian vähän unta. Viimeinen stintti sopivasti myöhässä ja laskusta ei tullut lasta ei paskaa. Tuuli että milloin eestä ja milloin takaa. Mutta ansaitsipa kapu palkkansa loppuviimeksi.

Aikoinaan Koreassa ei kummasti jännitellyt, vaikka kukaan ei puhunut englantia eikä itse koreaa edes nimeksi. Täällä sitten vastaavasti kävin parissa kaupassa kurkkimassa varpaitani ja toivomassa, ettei kukaan vaan kysy mitään. Englantiahan se, mutta kun en vaan ota tolkkua siitä.

Australian englantia.

Täällä mennään nyt joku hetki sitten. Kyl tää tästä.

14 kuukautta

Ainakin melkein.

Sen verran aikaa on kulunut kun on viimeksi tallannut suomen kamaraa. Vaan aika aikaa kutakin ja matka jatkuu.

Huomenna istahdan koneeseen ja edessä vajaa vuorokausi istuskelua ja ihmettelyä.

Netti katki

Viikon verran ilman netkua. Oireitakin ilmeni. Mutta taas kerran ovelinta oli, etta ensin piti uskoa kaiken maailman selityksiä ja mahdollisuuksia. Sitten kun oli luvattu, niin jalka pysyi maassa ja kas, parin tunnin päästä rok-rok.

Eli linjoilla taas hetken verran ainakin. Sitten toisaalle. Loppuhan tässä on jo käsillä.