Ai mitä nyt taas?

Normaalisti ei ole tapana pahoitella päivitysten viipymistä. Eikä tämäkään kerta ole poikkeus. Silti vähän painaa tuolla jossain, että höh.

Jokatapauksessa, oma asemapaikka vaihtui pikkukylästä maan toisiksi suurimpaan. Siinä sivussa näytettiin maat ja mannut uudelle kaverille ja vähän tutustettiin paikallisiin ja toisiin pitkäaikaisiin turisteihin. En usko, että tuo olisi enää paljon paremmin voinut mennä.

Vaan kiirettä on pitänyt, uutta paikkaa ja ihmistä pökkää vastaan joka päivä ja sekös vie energiaa loppupeleissä aikalailla. Alkuviikosta kävin myös heittämässä pienen työreissun toiseen kirkonkylään, joka ei nyt ainakaan auttanut voimien keruussa.

Vaan viikko alkaa olla päätöksessään ja hengissä ollaan toistaiseksi. Viikonloppu ja ensi viikon alku on vielä yksi suuri mysteeri, vaan eipä tässä ennenkään ole tulevaisuutta osattu ennustaa.