Kuvatuksia

Joitain, kerrassaan mainioita otoksia.

Kuuluisuus

No ei sentään.

Mutta pientä tuntumaa aiheeseen, kun samaan metroon paukkaa koululastillinen teinityttöjä.

Kuvia kuvien perään.

Vähemmistö

Silmä meinasi nyrjähtää eilen, kun tunnille oli pölähtänyt kiharapäinen vaaleaverikkö, sinisilmäinen nelivuotias, joka juoksi ympäriinsä kuin tuuli.

Länsimaisia ihmislapsia kun ei olekaan aikoihin nähnyt.

Herra torakka

Siinä minä sitten olin, sängyllä lopen voipuneena päivän koettelemuksista. Rauhaani eivät ole kunnioittaneet muurahaisyhdyskunta, joka ilmeisesti elää lattiani alla. Toistaiseksi ollaan ja eletään rinnan, melko harmittomia kuitenkin.

Vaan haukankatseeni havaitsi seinälle eksyneen isohkon torakan.

Kahden sekunnin päästä kaipaamaan jäivät sisko ja sen veli. Ruumin torppasin parvekkeelle varoitukseksi toisille.

Kaunis päivä metrossa

Ensin satuin vaunuun, jossa jokainen seisoskelija oli allekirjoittanutta vähintään pään verran lyhyempi. Kelpo otoksen olisi saanut vaunun toiselta laidalta, kun pinkkiin pukeutunut vaalehtava olisi kohonnut hieman muita korkeammalle.

Myöhemmin soi puhelin ja soitin-kuulokkeet tipahtivat lattialle. Omatoimisesti puhelun aikana noukin piuhaa pitkin ulokkeet ylös. Kääntyessäni vanhat herrat olivat kolmissa tuumin takapuoli pystyssä noukkimassa vielä kuulokkeista irronnutta suojaa. Kiitos kiitos kovasti kiitos. Taisi olla hauskaa myös herrojen mielestä.

Ja lopuksi vastapäinen kaveri alkoi hieroa raivokkaasti suupieltään, koska olin ajatuksissani katsonut häneen päin samalla hieraisten omaa poskea. Tämäkin selvisi sitten lopulta.

Music you like what listen?

Peruskyssärihän se.

Ai että mitä kuuntelen kotona vai että mitä kuulee koko ajan ulkosalla?

Tell me ja One more time soi vallan kilvan koko ajan.

Ei kuitenkaan kotona

Lego-taidetta

Lego-taidetta.

Alkuperäisiä otoksia:
kuva 2
kuva 4
kuva 5
kuva 6

Lotto

Hämyinen räkälä jossain päin Koreaa ja todennäköisyys sille, että kyseisessä paikassa törmää toiseen samannimiseen suomalaiseen.

Finlandiaa pöytään ja lotot vetämään.

Ai mitä nyt taas?

Normaalisti ei ole tapana pahoitella päivitysten viipymistä. Eikä tämäkään kerta ole poikkeus. Silti vähän painaa tuolla jossain, että höh.

Jokatapauksessa, oma asemapaikka vaihtui pikkukylästä maan toisiksi suurimpaan. Siinä sivussa näytettiin maat ja mannut uudelle kaverille ja vähän tutustettiin paikallisiin ja toisiin pitkäaikaisiin turisteihin. En usko, että tuo olisi enää paljon paremmin voinut mennä.

Vaan kiirettä on pitänyt, uutta paikkaa ja ihmistä pökkää vastaan joka päivä ja sekös vie energiaa loppupeleissä aikalailla. Alkuviikosta kävin myös heittämässä pienen työreissun toiseen kirkonkylään, joka ei nyt ainakaan auttanut voimien keruussa.

Vaan viikko alkaa olla päätöksessään ja hengissä ollaan toistaiseksi. Viikonloppu ja ensi viikon alku on vielä yksi suuri mysteeri, vaan eipä tässä ennenkään ole tulevaisuutta osattu ennustaa.

Uuteen paikkaan

Vaalit tuli ja meni.

Uusi jantteri saapui pari päivää etuajassa, yllättäen ja pyytämättä niinkuin muuan faksit aikoinaan. Eipä siinä, nyt siirretään seitsemän kuukauden nouhau parissa päivässä miehelle avuksi, niin johan kelpaa pärskiä menemään.

Itse siirryn uuteen paikkaan ihmettelemään menoa ja/tai meininkiä.

Parlamenttiin

Tänään täällä sitten äänestellään. Isse en valitettavasti ehtinyt asettua ehdolle, vaikka fb:ssä niin ehdittiin ehdottaakin taannoin. Vaan täytyypi katsastaa josko esko pääsisi läpi.

Äänestyksen vuoksi osa kouluista ja paikoista on kiinni tänään, joten koitti ylimääräinen vapaa keskelle viikkoa. Se on hienoa.

Suunnittelin vuoren uudelleenvalloitusta, yleistä patikointia ja ulkoista lounasta/päivällistä. Mutta nyt sitten myräköi oikein urakalla. Se on huonoa.

En tiedä miksi?

Ehkä juuri siksi.

Kuuleimmat videot kautta aikojen.

Let's mennään!

Te ootte siellä kolarissa

Viikko sitten mossahti kesken kaiken.

Tällä viikolla seurasin tarkasti kuskin toimia päivän ajan ja ihan en vakuuttunut vieläkään, että se kaikki kännykän näprääminen, ylinopeus sun muu häslääminen olisi hyvästä. Tänään kuitenkaan ei meille tapahtunut mitään.

Sitä vastoin ykköspari oli tussauttanut keula-perä pusun, jota sitten oli poliisimiehet ihan selvittämässä.

Kakkospari oli ikävämpi. Bussiterminaalin välittömässä läheisyydessä oli kylky rutussa ja ambulanssi saapui juuri paikalla. Ohimennessä huomasin mummun olevan tuskissaan siellä kylkiauton takapenkillä.

Nyt voisi riittää tätä lajia mun puolesta.

Aamupala

Ruisleipää, edam-juustoa, joku rehu päälle ja vaikka siivu metukkaa. Kupillinen kunnon kahvia ja lautasellinen kaurapuuroa raejuustolla säestettynä.

Voi että ku tekis mieli!

Ken Lee

Aika ajoin tivataan, että mitenkäs se paikallinen murre on hallussa. No, onhan se.

Allekirjoittaneen korea kuulostanee vähän samalta kuin tämän neidin englanti.

"Tulibu dibu douchoo"

Paikallinen pumppu

No sitä on kyselty, että millainen meininki.

Tässä on paikallisen yökerhon vakipumppu vetämässä.

Mielestäni rumpali vetää kohtuullisen tunteella. Vai eikö?

Puutarhanhoito

Ehkä tähän ajankuvaan sopii vanha viisaus kuin nenä naamaan.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Ruunan kikkeli

Ruuna on sitten mennyt tuulettelemaan.

Koreat kunnallisvaalit

Taannoisella aamulenkkikävelyllä törmäsin risteyssambaan, jossa joku meuhkasi lava-autossa ja oransseihin paitoihin pukeutuneet kannattajat huutelivat jotain leppoisasti tanssahdellen. Punavaloissa ootellessa kampanjaihminen tuli harjoittelemaan englantia ulkomaanelävään ja mikäs siinä. Todettiin, että viikingit eivät ole suomesta ja että kyllä, opetan tuota maastanne lähtöisin olevaa taistelulajia. Setä kiitteli ja antoi sitten kampanjalappusen, jonka jälkeen totesin, että sehän on vaalikalu itse. Paikallinen eskoaho naureskeli, että harmin paikka kun et voi äänestää, kun kaikki äänet tietty ovat tarpeen. Tokihan minua äänestäisit?

Tietty.

Henki lampusta

Ota suojaksenne, Shazzang!

Eilinen Zelda.

Nam?

Alas sieltä!

Me ollaan täällä kolarissa

Vaikka päivä sattuikin sopivasti aprilliksi, niin tämä merkintä ei sitä ole.

Eilen sattui se, mitä nyt olen odottanut jo viimeiset hetket pelonsekaisin tuntein. Kapeat tiet, liian lujaa ajavat autot, kännykällä kikkailu ajaessa, etäisyyksien arviointi väärin ja liian suuri usko omiin ajotaitoihin.

Pelkurin paikalla nostin katsetta ja juuri sekunnin murto-osaa ennen totesin mielessäni, että nyt lässähtää.

Onni kuitenkin onnettomuudessa. Molemmista autoista lähtivät sivupeilit vaihtoon, eikä muita, varsinkaan henkilövahinkoja tapahtunut.

Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen. Läheltä on pitänyt liian monta kertaa.