2.11.06

Ei tartte auttaa

Setä makoili vähän keljun näköisessä asennossa rappukäytävässä. Kysyin voinnit ja tarvetta apuihin. Ei kuulemma tarvinnut, hyvä oli siinä niin. Ei sitten niin millään.

Kiitokset kuitenkin huuteli kun sitten jatkoin matkaa.

Eipä kestä.
Posted by justsopivasti at 17:53

0 comments:

Post a Comment

Subscribe to: Post Comments (Atom)