Isompi kuva

Kuulin tuonne jonnekin rakennettavan helvetin isoa kirkkoa. Ajattelin mennä vähän tutkailemaan ja siellähän olivatkin rakennusmiehet jo puuhissaan, ei niinkuin kaupungilla.

-Mitäs oikein teet, kysyin ensimmäiseltä
-No kuule ihan kuoppaa kaivan, eikö se nyt ole ilmiselvää?

Ei ollut tällä miehellä visiota mistään. Kuoppaa kaivaisi ikänsä, tuumin.

-No mitäs se mies siinä oikein kasaa?
-No helvettiläinen, tässä kuule ihan muuraan. Tiiltä toisensa päälle, luulisi näkyvän päälle, eh?

Noniin, työmies siinäkin. Hyvä varmasti, mutta missä oli tämän miehen missio?

-Mikäs homma siinä on kesken, mitäs puuhaat?
-No tässä kuule ihan naulaa hakkaan tähän lankkuun. Ja sitten varmaan toisenkin.
-Mut tiedätkö mitä olet tekemässä? Tässähän te olette rakentamassa helvetin isoa ja hienoa kirkkoa, eikös se sellaisen tekeminen ole hienoa ja tee oloa ylpeäksi?
-Jaa kirkkoa.. Joo, no niistä minä en tiedä mittää. Mutta semmä vaan sanon, että kun serkunlikka tossa vaihto yhdestä konttorista toiseen, samaa hommaa, paperin pyörittelyä ja kahvin keittämistä, niin tyttö kuitenkin sanoi vaihtaneeensa operaattoribisneksen mainosalaan. Siinä sitä ylpeyttä sulle.

No totta tosiaan.