21.4.09

Haluaako joku lainata kirjoja

Palvelu on nimeltään bookabooka ja ideana on, lyhyesti, saattaa yhteen ihminen joka tahtoo kirjan ja ihminen kenellä tuo kyseinen kirja on ja on siitä halukas luopumaan hetkeksi (vuokraamaan) tai kokonaan (myymään).

Eli jonkinsortin virtuaalinen kirpputori.

Mutta eihän tämä nyt liian helppoa voi olla. Nyt TTVK (tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus) haluaa panna pisteen palvelulle.

TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilaisen mukaan kirjavuokraus on hyvä idea. Netissä teosten tarjoaminen vaatii kuitenkin lupia, joita Bookabookalla ei ole. Kotilaisen mukaan luvat pitäisi sopia samaan tapaan kuin elokuvavuokrausalalla.

- Vuokraaminen loukkaa kirjantekijöiden oikeuksia, kun teoksia tarjotaan lainaan netin kautta isolle yleisölle. Se on julkista levittämistä. Naapurille lainaaminen ei riko tekijänoikeuksia, Kotilainen linjaa.

Ymmärrän tavallaan ei-julkisen kaveri/naapuripiirin, jossa kirjoja, leffoja, muuta lainataan (harvemmin vuokrataan) ja saadaan lainaksi. En tiedä kuinka suuressa määrin TTVK olisi kiinnostunut, jos yksittäiset ihmiset ilmoittelisivat netissä lainaavansa kirjoja kaikille halukkaille omissa blogeissaan, foorumeilla tai yhteisöissä. Vai olisiko kiinnostuneempi, jos lainaamiseen sijaan vuokrattaisiin?

Tässä kohtaa on tietysti helpompi älähtää, kun yksittäisen toimijan sijaan kyseessä onkin liiketoiminta. Kirjojen vuokraus laajenee ja suurempi osa kakusta jääkin nyt saamatta.

Onko elokuvat rinnastettavissa kirjoihin? Taas edelleen tuo lähipiiri (naapuri, kaveri, mikälie) lasketaan ulos, mutta jos minulla olisi kasa elokuvia ja ilmoittaisin lähikaupoissa, että minulle entuudestaan tuntemattomat ihmiset voivat niitä minulta vuokrata, onko se laillista ja/tai hyväksyttävää? Vai tarvitsenko siihen esim. jotkut luvat? Ja sama juttu, jos muutetaan elokuvat kirjoiksi.

Vai onko tämä kaikille muille täysin selvää?

EDIT: Poistettu ajatushöpötykset lopusta.

2 comments:

Annakoo said...

ajatusleikki.

just sopivasti on kirjoittanut esikoisteoksensa, josta otetaan tietty painos. mikäli se on runoteos, ensimmäinen painos pyörii kappalemäärältään selkeästi alle tuhannessa. jos taas esim. proosaa on se suurempi, muttei kuitenkaan kovinkaan kummoinen, jos oletetaan, että just sopivasti on nimettömämpi esikoiskirjailija.

just sopivastille ei välttämättä -todennäköisestikään- ole myönnetty apurahaa, koska aiempaa näyttöä työstä ja sen laadusta ei juurikaan ole, luulen.
kirjailija saa yleensä tietyn prosentin tuotosta, yleensä 15-25%, joskus enemmän joskus vähemmän. esikoiskirjailijat saavat melko pienellä prossalla, mutta prosentti toki kasvaa, jos kirjailija menestyy.
harvalla on myöskään mahdollisuus esim. pidempään tai useamman kirjan sopimukseen, joten kustantamorumba täytyy käydä aika moneen otteeseen ja pahimmassa tapauksessa joka kirjan kohdalla. harva pystyy myöskään neuvottelemaan itselleen samanlaista diiliä kuin esim. kaari utrio, jolle maksetaan tietty summa per kirja. viimeksi, kun kuulin, se oli 4e ja se on jo aika helvetin hyvä diili.

just sopivasti on siis kirjoittanut kirjan, jonka tuotosta hän esim. 17%. painos on vaikkapa 1000 kappaletta, jotka myydään vaikka ihan kaikki hintaan 20e.
just sopivasti saa siis tästä käteen 3400e, josta hän käsittääkseni maksaa verot (en muista, voi olla, että alvit sun muut verot on jo vähennetty.)
just sopivasti saa siis noin parin kolmen vuoden työstä about sen kolme ja puol tonttua.

sitten. sitten ihmiset vuokraavat ja lainaavat näitä kirjoja toisilleen. haa! ei tarvitse maksaa kuin sille, joka vuokraa tai sitten ei tarvitse maksaa mitään. uutta painosta ei ehkä oteta, koska ihmiset käyttävät tätä upeaa palvelua, jonka ansiosta he voivat lukea ilmaiseksi aina vaan ja uudestaan.

mitä just sopivasti tekee silloin?

justsopivasti said...

Kiitos AR!

Tästä nimenomaan oli kyse.

Helppo älähtää, että saatana, taas on ahneet asialla ja kyllähän kirjat kuuluu kaikille jne.

Mutta että sitten se kirjoittaja, joka ei ole paasilinna tahi remes.

Justsopivasti miettisi, että mitenköhän nuo lainaajat, lukisivatkohan ne seuraavan painoksenkin? Tykkäsivätköhän niin paljon, että ihan ostaisivat? Mitähän siihen kirjoittaisi, että jokainen sen ihan omakseen haluais?

Mutta kinkkistä, on se.

Voisin toki kuvitella, että jos löytyy lukijoita, ensin lainaamalla tai varastamalla, niin ehkä jos asia on tarpeeksi hyvä, niin sitten myös maksamalla.