1.4.08

Me ollaan täällä kolarissa

Vaikka päivä sattuikin sopivasti aprilliksi, niin tämä merkintä ei sitä ole.

Eilen sattui se, mitä nyt olen odottanut jo viimeiset hetket pelonsekaisin tuntein. Kapeat tiet, liian lujaa ajavat autot, kännykällä kikkailu ajaessa, etäisyyksien arviointi väärin ja liian suuri usko omiin ajotaitoihin.

Pelkurin paikalla nostin katsetta ja juuri sekunnin murto-osaa ennen totesin mielessäni, että nyt lässähtää.

Onni kuitenkin onnettomuudessa. Molemmista autoista lähtivät sivupeilit vaihtoon, eikä muita, varsinkaan henkilövahinkoja tapahtunut.

Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen. Läheltä on pitänyt liian monta kertaa.

2 comments:

Sun äitis said...

Mäpäs olenkin niin loogillinen henkilö, että heti ymmärsin huokaista helpotuksesta, kun tajusin, ettet voisi blogata kolarista, jos huonosti olisi käynyt!

Hyvä näin, oo varovainen!

justsopivasti said...

Enemmän melkein huolettaa ne juoksentelevat natiaiset tai kännykkään höpöttävät teinit, jotka eivät lähestyvää minibussia hoksaa.