10.5.06

Hiljaisuus

Ihan kuin yöllä olisi ovikello soinut. Unihoureissani vedin peittoa päälle ja ajattelin, että jos siellä oli joku niin ehkä lähtisi pois jos en avaa. Vaan entäs jos siellä olikin hädissään oleva naapuri? Pahoinpitelyn kohteeksi joutunut perheenäiti lapsineen? Pakkohan ihmistä olisi auttaa hädässä.

Jäin odottamaan kuuluisiko rapusta mitään. Vain hiljaisuus.

Sitten nukahdin uudestaan.

6 comments:

Helen said...

Hetkinen, minäkin kuulin viime yönä (joskus aamuyöstä) jonkun oudon äänen, en tiedä oliko se ovikello vai torven tööttäys vai mikä! Ja heräsin siihen hätkähtäen ja mietin mitä nyt, mutta muu perhe vaan nukkui eikä mitään muuta kuulunut joten peittoa korville.
Tässä on nyt jotain kummallista... outoja signaaleja valituille bloggaajille. Tuleeko ne nyt hakemaan meidät pois?

Anonymous said...

Mä heräsin yöllä koiran murinaan, naapurin känniämmä kapus portaita ylös. Vittutti, just ku olin nukahtanu. p

justsopivasti said...

Voi luoja! Tuliskin!

HAKEKAA MUT POIS TÄÄLTÄ!

Mari(nadi) Koo said...

Minä heräsin puoli viideltä HIMin When Love and Death Embrace -kipaleeseen, jota naapurit ansiokkaan lujaa soittivat. Onneksi eivät hakeneet mukaan bileisiin, vaan osasivat juhlia ihan itsekseen aamuun saakka.

justsopivasti said...

Tämä ei ole edes vitsi, mutta venäläinen (luulisin) nuori tyttö soittaa jatkoilla lambadaa ja enigmaa. Niitä sitten olen aamuisin kuunnellut puuroa syöden.

Panee ihmisen nöyräksi moinen.

Ana said...

Hädässä kolisuttelevan ihmisen aikaansaama melutaso on kyl ihan toisenlaista kuin muuten vain kop-koputtelevan.

Ja jos ei oo, hädässä olevan omaa tyhmyyttä. Darwin.